Marsipaania

Länsiafrikkalainen maapähkinäpata

2012-01-28T16:46:00.000+10:00

Nyt on eksoottinen nimi postauksella! Jostain kumman syystä afrikkalainen ruoka (Marokkoa lukuunottamatta) on Suomessa vieläkin aika tuntematonta, vaikka ilmeisesti Helsingistä löytyy jo pari afrikkalaista ravintolaa.
Australiassa on toisin - tutustuin etiopialaiseen ruokakulttuuriin ensin Melbournen ravintoloissa, sitten Brisbanen ravintoloissa ja lopulta järjestämällä etiopialaisen illallisen kavereilleni. Se meni muuten hienosti, paitsi että aterian selkäranka, injera-lettu, jota käytetään niin lautasena kuin ateriminakin, on vähintään kolmen päivän projekti alusta tehtynä. Tämän fiksuna tyttönä opin vasta muutamaa tuntia ennen vieraiden saapumista, kun googlasin ohjeita injeran valmistukseen! Tästäkin selvittiin, kun kaasutin pikapikaa lähietiopialaiseen ja ostin suoraan raflasta koko tukun injeroita. Huh.

Länsiafrikkalainen maapähkinäpata ei kuitenkaan ole etiopialainen, vaan kuten nimestä voi aistia, länsiafrikkalainen. Wikipedia kertoo länsiafrikkalaisesta ruokakulttuurista seuraavaa:

Tavallinen länsiafrikkalainen ateria on ruokaisa, tärkkelyspitoinen, vähälihainen ja runsasrasvainen. Kalaa, kanaa, ja kananmunia käytetään runsaasti, naudan ja lampaanliha käyttö ei ole yleistä. Toinen tyypillinen piirre on tuliset mausteet, kuten pippurit ja chilit.
Itse viljeltyjä kasviksia käytetään runsaasti, esimerkiksi kaalia, bataattia, perunaa, porkkanoita, lanttua, kurpitsaa, tomaatteja ja papuja. Ruoka valmistetaan usein ulkokeittiöissä ja monet länsiafrikkalaiset syövät vieläkin pelkin käsin. Hyvin yleisesti käytetään palmuöljyä joka värjää ruoan punaiseksi. Yleisemmin käytettyjä mausteita ovat punapippuri, sipuli ja valkosipuli.
Arabien kanssa käydyssä vaihdossa Länsi-Afrikkaan tuli mausteita, kuten minttu, neilikka ja kaneli. Vuosisatoja myöhemmin vaikutteita tuli myös siirtomaaisänniltä Englannista, Portugalista ja Ranskasta.

Padasta tuli todella herkullista, ja se sai syömäkaverin "kasvisruoka-asteikolla" 4,5 tähteä viidestä! Jee! Minä annan iloisesti täydet viisi tähteä ihan yleisessä ruokakategoriassa. Eikä kannata huolestua vaikka just oikeita kasviksia ei löytyisi, sillä tähän kasvispataan voi heittää mukaan melkein mitä vain. Tärkeimmät raaka-aineet on sipuli ja valkosipuli, tuore korianteri ja inkivääri ja tietenkin maapähkinät ja maapähkinävoi. Tarjosin tätä ruskean riisin kera, mutta ilmankin menisi.

Länsiafrikkalainen maapähkinäpata

öljyä paistamiseen
3 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2,5 dl maapähkinöitä
500g bataattia
200g jonkinlaista kaalia
400g kurpitsaa (laji vapaa)
2,5 dl kasvislientä
2 rkl raastettua inkivääriä
2 rkl tuoretta korianteria
300g vihreitä papuja
1dl maapähkinävoita
chiliä maun mukaan
suolaa

Kuullota sipuli ja valkosipuli isossa padassa, ja lisää sen jälkeen maapähkinät, kuutioitu bataatti, suikaloitu kaali, kuutioitu kurpitsa ja kasvisliemi sellaisessa järjestyksessä ja aikataulussa, että kaikki olisi suunnilleen samaan aikaan kypsää. Mausta inkiväärillä ja korianterilla. Lopulta lisää myös pavut, maapähkinävoi ja niin paljon chiliä kuin pystyt itkemättä syömään, sekaan vielä himppu suolaa ja viimeiset viisi minuuttia hauduttelua kannen alla. Kun pavut on mukavan aldentejä, niin pata on valmista! Nauti ystävien seurassa.

Alkuihmisen katkarapupata

2012-01-09T13:30:00.000+10:00

Tämäkin ohje on samasta ihanasta Paleo Comfort Foods -kirjasta. Erinomaista ruokaa söivät alkuihmiset. Todella herkullinen katkarapupata, josta riittää ainakin neljälle (tai yhdelle koko viikoksi). Namnam.

Katkarapuinen paleopata

900g katkarapuja
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 rkl silputtua basilikaa
kokonainen valkosipuli, silputtuna
3 rkl öljyä
1 keskikokoinen sipuli siipaleina
1 isohko paprika (siipaleina sekin)
4 tomaattia ilman siemeniä, kuutioina
loraus valkkaria

Yhdistä sitruuna, basilika, valkosipuli ja öljy ihanaksi marinadiksi ja anna katkisten levätä liemessä tunnin, kaksi tai vaikka yön yli. Kuumenna reilu loraus öljyä isolla pannulla (minä käytin wokkia) ja kuullota viipaloitu sipuli ja paprika viitisen minuutin verran. Lisää katkaravut marinadeineen ja paista just sen verran kuin on ihan pakko, ei yhtään enempää. Lopuksi heitä joukkoon kuutioidut tomskut ja valkkariloraus minuutiksi ja tarjoile heti. Herkkua!

Coq au Vin

2012-01-06T14:00:00.000+10:00

Kuvittelin aina coq au vinin, eli viinikukon, olevan hirveän vaikeatekoinen ruoka, mutta kuulkaa, ei se ole! Tämä orgastinen kanapata on jo muutamaan kertaan testikokattu, ja joka kerta onnistuu. Aivan superhyvää. Kaivakaa ne vanhat Aromipesät kaapeistanne ja kokeilkaa viinikukkoa!

Ohje on Julie & Charles Mayfieldin kirjasta Paleo Comfort Foods

Coq au vin - kukkoa viinissä

4 rkl kirkastettua voita
6 siivua paksua pekonia paloiteltuna sentin paloiksi
200g salottisipuleita
2 kg kanan rinta- ja reisipaloja
2 rkl mantelijauhoa
2 rkl brandya
5 dl punaviiniä (pinot noir)
1/2 rkl tomaattipyrettä
6 valkosipulinkynttä
pieni nippu timjamia
pieni nippu persiljaa
1 laakerilehti
suolaa ja pippuria maun mukaan
250g herkkusieniä puolitettua

Kuumenna 3 ruokalusikallista voita suurehkossa valurautapadassa, tai ihan vaan paistinpannulla jos ei hienoa Le Creusettia löydy kotoa kaikki ruskistukset ja muut tein pannulla ja lopulta koko höskä kumottiin uunivuokaan). Ruskista pekoni ja sipuli pannulla (10min) ja siirrä lautaselle odottamaan.

Lisää öljyiselle pannulle nyt kanat ja ripottele mantelijauhot kanojen päälle, paista muutaman minuutin verran. Kaada brandy kanojen päälle ja sytytä välittömästi tuleen pitkällä tulitikulla. Ei kannata liikaa käyttää brandya tai on koko keittiö tulessa.

Pekoni ja sibbe pääsee nyt takaisin vuokaan (huom huom, tässä vaiheessa siirryin pannusta uunivuokaan) kanojen kanssa ja kaada mukaan puolet viinistä. Rapsuttele vuuan/pannun pohjalta kaikki maukkaat puolipalaneet nokareet osaksi lientä ja lisää loputkin viinistä. Lisää kaikki loput ainekset, paitsi ruokalusikallinen voita ja sienet. Lykkää uuniin 45-60 minuutiksi hissuksiin porisemaan. Ruskista sienet voissa ja heitä ihanat kultaisen voiset herkkikset kanapataan noin 20 minuuttia ennen kuin kana on kypsää. Lopuksi (hyvin tärkeä vaihe, älä skippaa!) ongi kaikki kanat, sipulit, pekonit jne liemestä ulos ja keitä liemi kastikkeeksi. Tarjoile hyville ystäville hyvän viinin kera.

Maailman söpöin postilaatikko

2012-01-04T23:45:00.004+10:00

Meidän kotikulmilta löytyi yllättäen tällainen söpöläinen.

Hippuiset suklaakeksit

2011-12-12T15:28:00.001+10:00

Minä täällä taas moi! Tein vuosi sitten älyttömän herkullisia suklaakeksejä, mutta unohdin kirjoittaa ohjeen ylös (eli blogiin). Ihania, ihania keksejä - rapeita päältä ja pehmeänsitkeitä sisältä. Nauttikaa kylmän maidon kera.

Rapeat suklaahippukeksit

4,5 desiä vehnäjauhoa
1/2 teelusikallinen ruokasoodaa
2 desiä sulaa voita
2 desiä ruskeaa sokeria
1 desi valkoista sokeria
1 teelusikallinen vaniljaesanssia
1 kananmuna
1 keltuainen
4 desiä suklaahippuja

Sihtaa jauhot ja sooda kulhoon. Vatkaa sokeri ja voisula tasaiseksi massaksi ja sekoita jauhoihin. Vispaa munat ja vanilja vaaleaksi vaahdoksi ja lisää taikinaan. Lopuksi ota puulusikka kauniiseen käteen ja kääntele suklaahiput taikinaan. Kaavi ruokalusikan kokoisia nöttösiä taikinasta harvakseltaan pellille ja paista 170 asteessa 15 minuuttia. Keksit on ihania lämpiminä suoraan uunista.

San Francisco! ja muut kuulumiset

2011-10-10T18:42:00.000+10:00

Byron Bay

Olen aika pahasti jäljessä tästä blogipäivittelystä. Tässä tiivistettynä viime kuukausien kuulumisia:

Palasin takaisin Australiaan elokuun ensimmäisinä päivinä, ja heti takaisin töihin. Ystäväni Jeremy oli käymässä Australiassa samaan aikaan, ja saimme idean että mun pitäisi vielä käydä sen luona vierailulla San Franciscossa ennen kuin se lopullisesti muuttaa takaisin. Jeremyn vierailu vähän pehmensi laskua arkeen, mutta koville se otti silti. Suomen unelmaloman jälkeen elämä Australiassa tuntui niin kovin valjulta.

Kuukautta myöhemmin Trentin armeijakeikka alkoi ja se lensi kauas pois. Viimeiset viikot ennen sen lähtöä mentiin aika haipakkaa, ja muutama päivä meni rauhoittuessa taas normaaliin rytmiin. Olen nauttinut omasta tilasta ja ajasta ja yrittänyt parhaani mukaan totutella elämään ilman Trentiä. Kämppikset ovat olleet korvaamattomia yksinäisyyden torjunnassa. Katsottuani Steve Jobsin puheen elämän rajallisuudesta ostin lennot San Franciscoon kolmeksi viikoksi.

Töissä oli jatkuvasti kahnausta mun esimieheni kanssa, joka on suoraan sanoen aika pimeä eukko. Tulin hirveän hyvin toimeen niin asiakkaideni kuin työtovereidenikin kanssa, mutta yksi mätäpää onnistui pilaamaan liian monta päivää. Hain töihin puolivakavissani Brisbanen kasinolle, ja yllättäen haastattelu meni erittäin hyvin. Sainkin pian työtarjouksen. Aloitan heti palattuani Yhdysvalloista. Viime viikolla kerroin pomolleni, etten palaa enää lomamatkani jälkeen töihin yliopistolle ja koko loppuviikko menikin vaihtelevasti välillä iloisena, välillä haikeana. Sain kuulla monta ihanaa kommenttia asiakkailtani, jotka olivat minuun kovasti tykästyneet. Etenkin viimeisenä päivänä lähteminen tuntui vaikealta. En ollut tajunnut, että menetän suurimman osan päivittäisistä kontakteistani. Lähes kaikki vuoden ajan rakennetut suhteet katosivat hetkessä. Onneksi muutaman parhaan kanssa tulee varmasti tavattua muutenkin, ja löydän kivoja uusia kavereita kasinolta.

Onneksi tämä ajoittui täydellisesti San Franciscon matkan kummallekin puolelle. Kovin kauaa en ehdi olla surullinen, sillä huomenaamulla lennän Los Angelesin kautta San Franciscoon ja nautin reilut kolme viikkoa ihan vaan lomailusta. Ollaan menossa Alcatraziin tietty, viinikiertue on valkattu, ja kahden tähden Michelin-ravintolakin jo varattu. Ennen kaikkea aion kävellä ympäri San Franciscoa ja syödä hyvin ja nauttia elämästä. Jeremy on perinteisen sushin suuri ystävä, ja sitä tulee varmasti ahmittua lähes joka päivä. Muita vierailukohteita ovat Montereyn lahti ja maailman parhaaksi mainostettu akvaario, Muir Woodsin punapuut ja Yosemiten luonnonpuisto. Meillä on Jeremyn kanssa erinomaisen yhtenevä matkustusmaku, kuten vuoden 2009 New Yorkin matkalla huomattiin, ja uskon tämänkin reissun sujuvan yhtä hauskasti.

Jätän läppärini kotiin, joten jos postauksia San Franciscosta tulee, niin ne tulevat englanniksi. Kuvia saatte ainakin! Kivaa lomaa minulle, ja hyvää lokakuuta kaikille muille.

4. haasteruoka - paneer-kakkuset

2011-10-06T12:43:00.000+10:00

Alakarppien kasvisruokien sarja jatkuu yrttisillä paneer-kakkusilla. Näitä tuskin tulee tehtyä uudelleen, niin sottaista oli puoli-uppopaistaminen ja koko hommassa meni liian kauan. Lopputulos oli kuitenkin hyvä, joten jos tykkää esim munkkien tekemisestä, niin näitä paneer-kakkusiakin kannattaa kokeilla.

Yrttiset paneer-kakkuset

250g paneer-juustoa
50g silputtua korianteria ja minttua
parin sentin pala raastettua inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1tl jauhettuja korianterinsiemeniä
1tl suolaa
2 kananmunaa
2tl soijajauhoa
pippuria
paistoöljyä
sitruunoita tarjoiluun

Sekoita kaikki ainekset yhteen (paistoöljy paistamiseen, heihoi) yhteen ja sotke kunnes tulee tasaista jälkeä. Kastele kädet ja muotoile pienehköjä kakkusia (pihvejä) ja pane lautaselle odottamaan paistovuoroa. Paneer-kakkuset viihtyvät jääkaapissa kunnes on aika melkein-uppopaistaa ne pannulla. Eli reilun sentin kerros öljyä pannulle, kuumenna sopivasti (muista pitää kansi lähelllä siltä varalta että tulee liian kuumaa ja öljy syttyy palamaan) ja paista pihvejä kummaltakin puolelta muutaman minuutin verran. Paiston jälkeen laita kakkuset talouspaperin päälle että ylimääräinen rasva valuu pois. Tarjoile tuoreen sitruunan kera.

3. haasteruoka - tunisialainen torttu

2011-10-05T12:22:00.000+10:00

Ja heti kolmosen kohdalla meni sit haaste päin peppua. Tavoitteenahan oli kokata Celia Brooksin Low-Carb Vegetarianin kaikki pääruuat järjestyksessä, että tulisi joskus laitettua jotain uudenlaistakin ruokaa. Ideana kiva, mutta kuinkas sitten kävikään? Päätin järjestää ruokafestarit 20 hengelle ja jostain syystä hyvin vaikeasti syötävä camembert-salaatti jäi jonotuslinjalle, ja seuraavana ollut kermainen juurisellerigratiini, niin herkulliselta kuin se kuulostikin, oli mahdoton toteuttaa kun en löytänyt mistään juurisellereitä! Ja kun olin jo ohittanut kaksi reseptiä, niin päätin tehdä poikkeuksen ja valita ihan vaan kaksi tilanteeseen parhaiten sopivaa reseptiä - kunhan kirja on sama. Ihastuin ensilukemalla mausteiseen tunisialaiseen torttuun. 10 kananmunan torttu nimittäin kuulosti siltä, että siitä riittäisi ruokafestareilla useammallekin syöjälle. Torttu oli kuitenkin niin hyvää, että se katosi heti ensimmäisten vieraiden suuhun...

Tunisialainen maustetorttu

2 sipulia
10 kananmunaa
100g mantelijauhetta
kourallinen tuoretta persiljaa
vajaa kourallinen tuoretta minttua
1rkl paprikajauhetta
250g gruyere-juustoa paloiteltuna (haisee ihan hirveälle, mutta ei enää tortussa!)
1tl suolaa
pippuria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Voitele irtopohjavuoka. Freesaa sipulisilppu. Vatkaa munat isossa kulhossa ja lisää kaikki ainekset. Helppoa! Kaada seos vuokaan ja paista noin 45 minuuttia, tai kunnes testitikkuun ei tartu mitään. Tarjoile joko lämpimänä tai kylmänä.

2. haasteruoka - ricotta-rucolapiirakka

2011-10-04T11:55:00.004+10:00

Muistatteko vielä ruokahaasteen, jossa kokkaan kokonaisen kirjan verran alakarppeja kasvisruokia? No se meni tauolle Suomen-loman ajaksi, enkä ole vieläkään jaksanut sitä jatkaa, mutta onneksi ehdin tehdä ennen lomaa kolme reseptiä joita en ole vielä blogissa julkaissut. Tämä oli neljän tähden arvoinen suolainen juustokakku, joka syntyi kivasti oman pihan rucolasta.

Ricotta-rucolapiirakka

75g saksanpähkinöitä
muutama valkosipulinkynsi
3 kevätsipulia
200g rucolaa
3rkl tuoreita yrttejä, esim persiljaa ja basilikaa
3 kananmunaa
500g ricottaa
4rkl raastettua parmesaania
suolaa ja pippuria maun mukaan

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Voitele irtopohjavuoka. Jauha saksanpähkinät jauhoiksi esim blenderissä ja painele vuoan pohjalle ja hieman sivuille.

Kuumenna paistinpannu ja lisää hieman paistorasvaa. Freesaa valkosipuli ja kevätsipuli, lisää rucola ja yrtit ja paista muutama minuutti. Tavoitteena on saada niistä lötköjä.

Sotke munat, ricotta, parmesaani ja kasvikset yhteen kunnes ricotta on tasaista. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada vuokaan ja paista uunissa noin 45 minuuttia, tai kunnes torttu on kypsän kiinteä. Tarjoile lämpimänä ja vaikka salaatin kera.

Alakarpit muffinssit ja paljon puhetta Splendasta

2011-09-18T14:52:00.001+10:00

You can find the recipe for these excellent low-carb muffins in English at the end of this post

Olen hiljalleen kokeilemassa erilaisia alakarppeja jälkiruokia. Rakastan leipomista, mutta en halua syödä sokeria muuten kuin tuoreiden hedelmien ja vihannesten muodossa, ja vehnäjauhostakin tulee paha olo. Vuosien jahkailun jälkeen päätin alkaa käyttää makeutusaineita sokerin sijasta, ja ostin Splendaa lähikaupasta.

Splendahan on sokerista muunnettua sukraloosia, jota vatsa ei sulata, eli kansankielellä kaloritonta. Sukraloosi on noin 600 kertaa makeampaa kuin sokeri, joten käytön helpottamiseksi Splenda onkin suurimmaksi osaksi dekstriiniä ja maltodekstriiniä, josta niitä hiilareitakin sitten tulee. Kupillisessa Splendaa (250ml, 25g) on 24g hiilareita. Kupillisessa sokeria (212 g) on 210g hiilareita, joten ero on todella suuri. Koska Splendasta suurin osa on maltodekstriiniä, gramma grammalta siinä on aivan yhtä paljon hiilareita (ja kaloreita) kuin puhtaassa sokerissa. Hiilarisäästö tuleekin siitä, että Splendan täyteaineet ovat aivan uskomattoman ilmavia - sama makeus, sama tilavuus kuin tavallisella sokerilla, mutta vain kymmenesosa massasta.

Olen parhaani mukaan googlaillut miten terveellistä tai epäterveellistä Splenda on (kaikki keinotekoiset makeutusaineet on jokseenkin epäilyttäviä mun mielestä), ja olen nyt varovaisen optimistinen. Paljon on sivustoja puolesta ja vastaan, ja lähes kaikki saatavilla oleva tieto on erittäin puolueellista. Tästä seuraa tutkimusten täysin vinksahtanut analysointi ja johtopäätösten teko, jota tietenkin pahentaa kolmannen tai neljännen käden eteenpäin tuputettu "tieto". Miksei kukaan vaivaudu lukemaan edes sitä kappaleen pituista abstraktia, jonka tutkimuksen tekijät ovat ystävälliset laatineet?

Splendasta on (Splendan tilaamana, tietenkin) noin 110 positiivista tutkimusta. Näistä valtaosa on rottatutkimuksia. Ainut negatiivinen tutkimus on Amerikan sokeriteollisuuden tilaama, jossa 12 viikon päivittäisen Splenda-annoksen seurauksena rotilta katosi iso osa vatsan terveellisestä bakteerikannasta. Se on pelottavaa. Annokset olivat kuitenkin todella isoja - jopa 1g Splendaa per kilo per päivä. Minun tapauksessani se tarkoittaisi 70g Splendaa, joka taas vastaa 7 desilitran volyymiä! Päivittäin!

Kävin muuten näitä laskelmia varten mittaamassa paljonko 100ml Splendaa painaa, sillä jostain syystä kaikkia tuntuu vain kiinnostavan kuinka monta hiilaria on X-tilavuudessa. Edes googlaamalla ei löytynyt mikä on massa/tilavuus. Tai ehkä en osaa käyttää internetiä. En tajua miten kukaan voi edes yrittää tulkita näitä rottatuloksia oikeassa elämässä, jos mistään ei löydy tietoa paljonko Splendaa (grammoissa) normaalisti nautitaan? Haluaisin myös tietää mitä muuta kuin Splendaa rotat söivät, sillä kaikissa testiryhmissä (Splendattomat mukaanlukien) rottien elopaino suunnilleen tuplaantui 12 viikon aikana.

Tässä nyt hieman faktoja niitä kaipaaville. Olis ollut kiva löytää tällainen taulukko noin kuusi tuntia sitten, ennen kuin päätin käyttää päiväni Splendan tutkimustulosten selvittelyyn.

100ml Splendaa painaa siis 10g.
Splendassa on 1.1% sukraloosia.
Käytin muffinsseihin 80ml Splendaa, eli 8 000mg. Siitä on sukraloosia 90mg. Yhdessä muffinssissa (90mg/24) on 3,75mg sukraloosia.
FDA on asettanut sukraloosin turvalliseksi saantirajaksi 9mg/kg/päivä, eli 630mg minun tapauksessani.
Jos syön 24 minimuffinssia (=yhden leivontasatsin) päivittäin, se on 14% päivittäisestä sukraloosirajoituksesta.
En usko voivani syödä 24 minimuffinssia joka ikinen päivä.
Uskoisin olevani turvassa.

Jos olisin Suomessa, käyttäisin puhdasta koivusokeria makeuttajana ja unohtaisin nämä Splenda-hörhöilyt. Täällä Australiassa käytän tämän paketin loppuun, ja kokeilen sen jälkeen varmaan steviaa.

Noniin, pitkällisten selitysten jälkeen siirrytään itse reseptiin, eli superterveellisiin herkkumuffinsseihin. Jauhottomia ja sokerittomia, eli voiko tätä edes leipomiseksi kutsua? Näitä saa syödä joka päivä aamu-, ilta- ja välipalaksi, kun ei terveellisyydestä tarvitse tinkiä! Näistähän löytyy Harvardin ruokavaliotutkimuksen kolme suurinta laihduttajaa - pähkinöitä, jugurttia ja marjoja.

Entäs maku sitten? Tästä satsista tuli 24 minimuffinssia, joista heti paiston jälkeen katosi puolet ja seuraavana aamuna loput. Tein vertailun vuoksi samoja muffinsseja myös normiversioina vehnäjauhoista ja sokerista, ja kaikki neljä testiryhmäläistä pitivät terveysmuffinsseja absoluuttisesti paremman makuisina ja tuntuisina. Normimuffinsseja on vieläkin, 48 tuntia leipomisen jälkeen, kaksi jäljellä.

Sitten itse ohjeeseen!

Alakarpit sitruuna-vadelma-muffinssit
24 pientä tai 12 isompaa

5dl mantelijauhoa
2tl leivinjauhetta
1 maustemitallinen (5ml) hyvälaatuista suolaa
120g pehmeää voita
4 kananmunaa
vajaa desi Splenda Granularia, tai maun mukaan lempparimakeuttajaa
3rkl luomu-täysrasvajugurttia, vaikkapa partaäijää
2rkl luomuhunajaa
2tl vaniljaesanssia
2rkl raastettua sitruunankuorta
Päälle marjoja tuoreena tai pakasteesta

Sekoita ensin yhteen kuivat aineet, sitten kaikki loput. Puulusikalla vaan 200 kierrosta kulhoa ympäri. Voit säätää jugurtin määrää jos taikina vaikuttaa liian kuivalta tai kostealta. Jaa taikina muffinssivuokiin ja nakkaa päälle mustikoita ja vadelmia. Paista 180-200 asteessa 15-30 minuuttia, tai kunnes testitikku tulee siististi muffinssista ulos.

Low-carb lemon raspberry muffins
24 minimuffins or 12 bigger ones

2 cups almond flour/almond meal
2 teaspoons baking powder
1/4 teaspoon salt
1/2 cup (113g) melted butter
4 eggs
1/3 cup of Splenda Granular, or your preferred sweetener to taste
3 tablespoons greek yoghurt
2 tablespoons organic honey
2 teaspoons vanilla essence
2 tablespoon grated lemon zest
Top with fresh or frozen berries

Mix all dry ingredients together, then add the rest and beat with a mixer or a wooden spoon until it's all smooth. You can vary the amount of yoghurt to reach the desired consistancy. Divide into muffin tins and top with berries. Bake at 180-200 degrees for 15-30 minutes, or until a skewer inserted into a muffin comes out clean.

Teurastaja

2011-09-11T20:05:00.003+10:00

Kävipä eilen aamupäivällä silleen, että nauttiessani takapihan kevätauringosta, ylitseni lensi lintu, jolla oli kynsissään linnunpoikanen. Ensin en ihan tajunnut että mistä on kyse, mutta paikallinen harmaa teurastajalintu päättikin aterioida meidän pihapuussa, ja minä pääsin ottamaan kuvia.

Paljoa ei jäänyt jäljelle. Kaikki ei selviä keväästä.

Kivikkokukat

2011-07-29T16:49:00.001+10:00

Ruusut

2011-07-28T16:44:00.000+10:00

Kello

2011-07-27T16:43:00.000+10:00

Karvainen kukka ja karvainen ötökkä

2011-07-26T16:40:00.000+10:00

Pioneista hienoin

2011-07-25T16:39:00.000+10:00

Orvokki

2011-07-24T16:38:00.000+10:00

Unikon siemenkoti

2011-07-23T16:37:00.000+10:00

Liljat

2011-07-22T16:35:00.000+10:00

Tuntematon hörsytin

2011-07-21T16:34:00.000+10:00

Kurtturuusut

2011-07-20T16:32:00.000+10:00

Ruusu

2011-07-19T16:25:00.001+10:00

Maailman makein mansikka

2011-07-18T16:24:00.000+10:00

Sormustinkukka

2011-07-17T16:22:00.000+10:00

Päivänkakkarat

2011-07-16T16:22:00.000+10:00

Leimut

2011-07-15T16:21:00.000+10:00

Mitä nää edes on?

2011-07-14T16:20:00.000+10:00

Angervo

2011-07-13T16:19:00.001+10:00

Neilikat

2011-07-12T16:17:00.001+10:00

Kurtturuusut

2011-07-11T16:16:00.002+10:00

Saaristolaisleipä

2011-07-11T12:48:00.002+10:00

Joka kerta tätä ohjetta etsiessäni ihmettelen, miksen ole vielä blogannut Lallatilaan ihanasta saaristolaisleivästä. Pomminvarma ohje (kunhan käyttää elossa olevaa hiivaa, eikä esimerkiksi vuosi sitten avattua kuivahiivapussia...), helppotekoinen ja maistuva. Nyt kaikki omaa saaristolaisleipää tekemään!

Saaristolaisleipä

1 l kirnupiimää
50 g hiivaa
3 dl siirappia
3,5 dl kauraleseitä
3,5 dl mämmi-ja leipämaltaita
3,5 dl ruisjauhoja
n. 1 l vehnäjauhoja
1 rkl suolaa

Liouta murustettu hiiva kädenlämpöiseen piimään. Lisää kaikki loput aineet, vaivaa taikinaksi ja jaa kolmeen 1,5L vuokaan. Paista 160 asteessa 1,5-3 tuntia, tai kunnes veitsi tulee suhteellisen puhtaana takaisin, ja anna jäähtyä muutama tunti. Leikkaa superterävällä veitsellä ettei mee ihan murusiksi!

Kesäinen lumisade

2011-07-10T16:15:00.000+10:00

Ahomansikat

2011-07-09T16:13:00.001+10:00

Daaliat

2011-07-08T17:24:00.000+10:00

Makroiluja kolmeksi kuukaudeksi

2011-07-08T16:12:00.000+10:00

Hei kaikki,

bloggaan nyt heinäkuun ajan osoitteessa marikkilovestrent.blogspot.com, josta voi tarkistaa viimeiset kesäkuulumiset. Tänne olen suunnitellut viihdykkeeksi kivoja kesäkuvia, joita otin koko joukon viime tiistaina ja julkaisukelpoisiksi luokittelin 117. Ekaksi voikukka kompostissa.

STUFFED ruokafestivaali

2011-06-27T10:30:00.002+10:00

Päätin lähtöni kunniaksi järjestää pienimuotoisen illallisen kämppiksilleni ja parille kaverille. Siitä paisuikin hyvin nopeasti yli 20 hengen ruokafestari, jossa tarjolla oli 14 ruokalajia.

Ruuanlaitto alkaa aina sipulin paistamisella. Aina.

Ihanaa, mielettömän maukasta gruyere-juustoa.

10 munaa. Yhteen torttuun. Huh.

Talo tuoksui ihanalle, täynnä tuoreita yrttejä.

Tällaiset ainekset meni paneer-kakkusiin.

Ostin torilta kokonaisen pyrstön ja opettelin fileoimaan. No, oon mä ennenkin fileoinut, mutten pelkkää pyrstöä! Se oli vaikeaa, kun ei voinut pitää kalan päästä kiinni.

Torilta sai myös avokadoja, sesongin viimeisiä, kolme kahdella dollarilla.

Maddie teki ihania riisipaperikääryleitä.

Minä pystytin sushiaseman.

Sitten saapuivat vieraat! Pöydällä tunisialainen torttu, riisipaperirullat ja taustalla sushi.

Sushi tuli parasta, mitä oon koskaan tehnyt. Riisi onnistui täydellisesti, lohi oli tuoretta ja suupalat katosivat nopeasti.

Tunisialainen torttu lähikuvassa. Tämä oli aivan älyttömän hyvää. Resepti tulossa.

Keskityn täysillä paneer-kakkusten paistoon.

Tässä sitten lopputulos. Hyviä olivat nekin. Tässä vaiheessa pääsin viimein oikeasti rentoutumaan, mun kokkailut oli ohi.

Vieraat toivat täytettyjä paprikoita.

Laura leipoi muffinsseja. Taustalla Dianan kakku, josta ei tullut otettua parempaa kuvaa.

Tila alkoi loppua pöydältä, joten tiivistettiin jäljelle jääneet alkupalat yhdelle lautaselle.

Kylah'n kaveri toi kasvis-samosoja.

Trentin superherkullinen mausteriisi. Sahramia, manteleita, kanelitankoja, neilikkaa ja rusinoita.

Mustekalat odottelevat pääsyä grilliin.

Maddien kanavartaat kypsymässä.

Kaksi kiloa mustekaloja.

Halusin näyttää Nickille kameran kuvauskyvyn vähässä valossa.

Kylah'n uskomaton STUFFED-pizza (Squash, Tomato, Unsalted pine nuts, Feta, Fresh spinach, Eggplant and Dukkah)

Viimeisinä uunista ulos tulivat mustekalat.

Hurjaa touhua, pitää sanoa. Vieraat tykkäsivät, minä tykkäsin, kaikki olivat onnellisia, vatsa täynnä herkullista ruokaa. Ja tämä myös kuittasi ruokahaasteen haasteruuat #3 (tunisialainen torttu) ja #4 (paneer-kakkuset), tosin kakkosestakaan en ole vielä blogannut (ricotta-rucola-piiras).

Mä lennän pian Suomeen! Erijännää!

1. haasteruoka - vietnamilaiset parsaletut

2011-06-19T22:23:00.000+10:00

Ensimmäinen 20:sta haasteruoasta oli vietnamilaiset parsaletut, joita sattumoisin olin tehnyt aiemminkin. En ottanut silloin kuvaa, enkä nytkään, koska kamera oli matkoilla. Onneksi tämä on yksi harvoista resepteistä, joista on kirjassakin kuva - nauttikaa siis kuvan kuvasta. Ja ruuastakin saa nauttia, tämä on nimittäin nopea tehdä ja varsin herkullinen.

Vietnamilaiset parsaletut (4 lättyä)

2 nippua parsaa
3 kevätsipulia silputtuna

taikinaan
4rkl soijajauhoa
3 kananmunaa
1dl kookosmaitoa
1tl kurkumaa
suolaa maun mukaan

lisäksi
puolikas kurkku suikaleina
kourallinen korianteria silputtuna
1dl makeaa chilikastiketta

Höyrytä ensin parsat sopivan kypsiksi. Sekoita taikina-ainekset blenderissä tasaiseksi. Kuumenna lettupannu ja nakkaa keskelle jotain liukastetta, itse käytin kookosrasvaa. Taikinasta tulee neljä ohuehkoa lettua. Hulauta siis neljäsosa taikinasta pannulle ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele vielä raa'an taikinan päälle sopiva määrä kevätsipulia. Käännä lettu kun se pysyy koossa.

Valmiiden lettujen sisälle kääräistään kurkkua, parsaa ja korianterisilppua. Pötkylät dipataan chilikastikkeeseen ja syödään käsin.

Kaksi lettua on sopiva yhdelle aikuiselle alkupalaksi, kolme varmaan riittäisi kevytruokaiselle illalliseksi.

Elämä ilman Trentiä

2011-06-19T17:39:00.002+10:00

Ysäribileissä pari viikkoa sitten minä olin Britney ja Trent oli kuka tahansa poikabändin laulaja

Tätä ei voi oikein kertoa mitenkään paremmin, tai ainakaan minä en voi, koska se on niin jättiläismäinen mörkö: Trentille on tarjottu 8 kuukauden sopimusta armeijan palveluksessa Brisbanen ulkopuolella. Siis poissa minun luotani. Huh.

Minusta se on hieno homma. Trentin kannalta, siis. Ja minunkin, koska ei ole hyvä olla liian kiinni kenessäkään. Itsenäisyys on ilmeisesti tavoiteltavaa, vaikka itse sen iloja en ole koskaan löytänyt. Tärkeämpää kuitenkin on, että Trent pääsee vuosien reserviläisyyden jälkeen kokeilemaan, onko tässä armeijatouhussa mitään järkeä, vai olisiko parempi käyttää 100 päivää vuodessa johonkin mielekkäämpään touhuun.

Sivuhuomiona todettakoon, että olen sellainen rauhanhippi, että vihaan kaikkia maailman armeijoita, puolustusvoimia ja aseita ihan ylipäänsä, ja ihmisiä jotka niitä haluavat käyttää. Todellisuudessa, siis siinä missä minäkin joudun elämään, on kuitenkin parempi että aseita kantavia sotilaita johtavat fiksut ja rauhalliset Trentit eikä verenhimoiset höyrypäät.

Tämä nyt johtaa siihen, että kun aiemmin käytin valtaosan vapaa-ajastani Trentin kanssa, niin syyskuun puolivälistä lähtien pitää keksiä jotain vaihtoehtoista tekemistä. Nyt alkavasta heinäkuusta lähtien näen puolisoani vain kolmen kuukauden ajan koko vuonna. Mitä tehdä kaikella tällä ajalla? Miten estää yksinäisyyden mustien lonkeroiden kuristus?

Eipä vaivuta epätoivoon. Olen haastanut itseni tekemään enemmän niitä asioita, joista nautin, nimittäin kokkaamista, neulomista ja puutarhanhoitoa. Ja toivottavasti löytämään uusia kavereita siinä sivussa.

1) Puutarha. Trent tuli mukaani henkiseksi tueksi, kun viime torstaina lähdin tutustumaan paikallisen korttelipuutarhan toimintaan. Ideana siis on, että kaupungin maalla on talkoohengessä ylläpidettävä puutarha, jonka herkkuja kaikki naapuruston asukkaat saavat syödä. Viime käynnilläni söin superherkullisia paikallisia vadelmia, paprikan pensaasta ja karambolan suoraan puusta! Karambola maistui muuten ihan eriltä kuin Prismasta ostettuna.

Isolla porukalla isotkin projektit hoituvat sutjakkaasti, ja minä satuin paikalle juuri oikeaan aikaan - puutarhan kestoaktiivi Meg kertoi, että parin seuraavan viikon aikana koko puutarha kunnostetaan uuteen uskoon talkoovoimin, ja minun apuni olisi enemmän kuin tervetullutta. Niinpä eilen lauantaina nappasin mukaani kämppikseni Kylah'n ja uskollisen lapioni, ja lähdimme puutarhalle. Päivä kului lapioiden jättimäistä kompostikasaa uuteen paikkaan ja tutustuen muihin aktiiveihin. Törmäsin vieläpä entiseen kämppikseeni, joka sattumoisin on yksi kunnostusprojektin ideanikkareista.

Tällaisissa tapahtumissa on usein aivan uskomaton määrä tietotaitoa, jota ei netistä tai kirjastoista löydä. Juttelin lähemmäs tunnin verran "perhosmieheksi" kutsutun Frankin kanssa, joka auttoi minut alkuun oman paikallisen perhospuutarhan perustamisessa. Sain tietenkin vielä mukaani ilmaisia kasveja joilla saan homman käyntiin. Neuvoksi opossumiongelmaani Frank neuvoi ostamaan pythonin. Tämä ei ole vitsi. Pythonit ovat lähes ainoa ratkaisu puutarhojen opossumiongelmaan, ja vaikka niitä ei saa pihalla pysymäänkään, niin pythoneiden vapauttaminen omaan pihapiiriin usein vähentää nopeasti paikallista opossumikantaa. Myrkyttömyydestään huolimatta kuristajakäärmeiden tieltä kannattaa pysyä poissa, sillä ne osaavat kyllä purra ja erittäin kivuliaasti. Paikallinen pythonlaji ei myöskään kasva kuin kaksimetriseksi, joten oman hengen puolesta ei tarvitse pelätä (toisin kuin paikallisten kissojen ja koirien puolesta). No, hauduttelen tätä ideaa vielä hetken. Sen sijaan jo valmiiksi hautunut idea on se, että alan käydä hoitamassa tätä puutarhaa viikottain ja toivottavasti saan paljon puutarhurikavereita.

2) Neulominen. Tää on helppo. Kunhan saan langat tilattua, alan neuloa isoa huivia ja menen taas Brisbanen Stitch 'n Bitch -tapaamisiin, joissa siis neulotaan ja juoruillaan paikallisessa kahvilassa tiistai-iltaisin. Tykkäsin siitä porukasta, mutta jostain syystä lakkasin menemästä jossain vaiheessa. Hölmö minä.

3) Kokkaaminen. Keksin tämän projektin jo ennen kuin sain tietää Trentin komennuksesta, mutta nyt se muuttuu vielä tärkeämmäksi. Viikonloppuisin haluan kumpanakin päivänä kokata ihanan ruuan, vaikka sitten kämppiksilleni. Koska kunnon haasteessa on aina vaikeuttavia osatekijöitä, niin päätin että reseptit tulevat kaikki samasta keittokirjasta ja kokkaan ne järjestyksessä, jokaikisen. Yksi poikkeus: jos reseptiin kuuluu punajuurta, anjovista tai sinihomejuustoa, eikä näitä voi jättää pois muuttamatta lopputulosta olennaisesti, niin sitten en edes yritä. Miksi turhaan kokata jotain, jonka heittäisin kuitenkin pois syömäkelvottomana? Ja keskityn tässä nyt vain pääruokiin, ja jätän aamiaiset ja keitot ja muut myöhempiin proggiksiin. Ideana kuitenkin on, että en yritä löytää parhaita reseptejä ja syö samantyyppistä (lempi-)ruokaa viikosta toiseen, vaan olen pakotettu kokkaamaan juuri sitä mitä keittokirja seuraavaksi tarjoaa. Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Celia Brooks Brownin Low-Carb Vegetarian, josta olen aiemmin tehnyt vain muutaman (erittäin maistuvan) aterian. Tästä proggiksesta tuskin saan uusia kavereita, mutta ehkä vanhoihin suhteet paranee sunnuntailounaiden yhteydessä. :)

Ruttu-hyttynen

2011-05-20T22:28:00.000+10:00

Se meni ruttuseen, vaikka ihan kevyesti vaan taputin.

Aamukaste ruohikolla

2011-05-19T10:18:00.000+10:00

Pulloharja

2011-05-18T12:52:00.000+10:00

Tän puun nimi on pulloharja. Australian natiiveita tämäkin! Täällä on kyllä mahdollisesti maailman oudoin flora ja fauna.

Toinen outo naapuri

2011-05-17T12:55:00.000+10:00

Paljoa tämän hipimmältä ei voi julkisivu näyttää.

Tänään on tärkeä päivä

2011-05-16T12:56:00.000+10:00

Hyvää syntymäpäivää, rakas äiti!

Merkkiuskollisuudesta

2011-05-15T12:11:00.000+10:00

Tässä on sitten uusi pari.

Eläkeläispari

2011-05-15T10:23:00.000+10:00

Pitkän työuran jälkeen on helpotus jäädä eläkkeelle.

Aamiainen Chocochossa

2011-05-14T18:41:00.000+10:00

Eräänä aamuna kävelimmekin läheiseen kahvilaan aamiaiselle. Oli aurinkoista!

Naapuri

2011-05-13T12:02:00.000+10:00

Meidän kotikadulle muutti pitkäjalkainen kaveri. Se vahtii kaikkea epäilyttävää liikennettä. Jos haluatte nähdä miltä iso hämppis näyttää tosi läheltä, klikatkaa isommaksi.

Kutsumattomat vieraat

2011-05-12T12:39:00.002+10:00

Kerrankin tihulaiset on rikkaruohojen kimpussa. Ällöjä ne on silti.

West Endin seinä

2011-05-11T12:38:00.001+10:00

Lähikiskan ja lihakaupan välissä on tällainen elävä graffitiseinä, jossa on sekoitettu maalia ja sammalta!

Uusi sukupolvi jyrää vanhan

2011-05-10T12:36:00.001+10:00

Kotitien talorähjän taakse on kuin taikaiskusta noussut uusi, komea talo.

West Endin tori

2011-05-09T12:05:00.001+10:00

Lauantaiaamuisin on West Endin tori, josta on kiva hakea seuraavan viikon sapuskat.

Oranssi on syksyn väri

2011-05-08T14:18:00.002+10:00

En tiedä mikä tämän puun nimi on, mutta sen oranssit kukat ovat valtavia.

Bougainvillea

2011-05-07T14:18:00.002+10:00

Syysaurinko

2011-05-05T22:29:00.000+10:00

Murkku

2011-04-26T15:36:00.002+10:00

Suuri puutarhapostaus

2011-04-25T15:23:00.000+10:00

Nyt tulee paljon kuvia ja asiaa mun puutarhasta täällä! Olen suunnitellut puutarhasta kirjoittamista jo pitkään, mutta aina se jää. Nyt tulee kerralla kaikki.

Pähkinänkuoressa, puutarhanhoito Brisbanessa on ollut hurjan paljon vaikeampaa kuin kuvittelin. Kirjoittelin viime vuoden lopuksi kuinka erilaiset eläimet ja öttiäiset syövät käytännössä kaiken, mitä kasvatan. Etenkin paikalliset opossumit ovat ajaneet minut hulluuden partaalle. Korjatakseen tilanteen ihana Trent pystytti aidan yhden kasvimaan ympärille, ja nyt opossumit pysyvät poissa. Edelleen suunnilleen puolet sadosta katoaa sellaisten suuhun, joita aita ei pidä poissa, mutta tuntuu kyllä hyvältä että voi edes vähän syödä omia kasvattejaan. Sitten siirrytään kuvasatoon...

Brisbanen kasvuoloihan minua on auttanut sopeutumaan tämä ihana kirja, Annette McFarlanen Successful Gardening in Warm Climates. Sain sen syntymäpäivälahjaksi Dianalta, ja olen saanut siitä enemmän hyödyllistä tietoa kuin mistään muusta lähteestä. Suosittelen kaikille subtrooppisen vyöhykkeen puutarhureille!

Opossumit oppivat viime viikolla avaamaan mini-kasvihuoneeni kannen. Olin kasvattanut noita etualan passionhedelmiä jo yli kuukauden. En usko, että yksikään niistä selviää. Tämä oli yksi niistä tilanteista, joissa olen harkinnut koko paikallisen opossumikannan myrkyttämistä.

Aamulla lähdin ottamaan kuvia puutarhani tilasta tätä postausta varten, ja mitä löysinkään! No, oikeastaan kävelin suoraan hämähäkinverkkoon ja pyyhittyäni verkon naamalta halusin löytää syyllisen. Ja siellä se oli. Pyykkipojan suojassa. Syömässä kärpästä. Steampunk-naamari päässä.

Sitten! Todistusaineistoa, että puutarhassani ihan oikeasti kasvaa syötäviä juttuja. Tämä taitaa olla rucolaa, maun perusteella. En jaksa enää merkata mitä laitan minnekin kasvamaan. Odotan vaan että mitä sieltä tulee ja nautin sitten.

Tässä jonkinlainen salaatti.

Tästä en tiedä yhtään mikä se on. Meillä käytetään töissä yrttejä suoraan purkista, ja minä vien yrttienloput kotipuutarhaan. Mutta tosiaan, pitää maistella että mikä tää on. Hyvin se näyttää viihtyvän.

Tämä on suuri mysteeri! Kasvaa samassa paikassa kuin salaattisekoitus, mutta näyttää enemmän bokchoilta. No, annan sen vielä kasvaa ja maistelen myöhemmin...

Puutarhanhoitoa vaikeuttaa myös ylipuutarhuri Marsiinin tumpelous. Sekoitin maahan ihan liikaa (luomu-)lannoitetta, ja osa kasveista on vaikeuksissa sen takia.

Tämä ihanuus päättää meidän takapihan kierroksen! Yritin vuosia kasvattaa korianteria, mutta se tyhmä kukkii ja kuolee liian nopeasti. Tämä tässä onkin monivuotinen korianteri! Ihan eri kasvi, mutta maistuu aivan samalta ja kestää Brisbanen kasvuoloja paljon paremmin. Ainut huono puoli on että se on kamalan piikikäs.

Tästä päästäänkin etupihalle. Tämä alue on puun alla varjossa suurimman osan päivästä, eikä maaperäkään ole kovin hyvä. Siksi olenkin hurjan ylpeä juuri oikean kasvin löytämisestä! Pyöräreitilläni kasvaa vielä kurjemmissa oloissa täysin hoitamattomana iso mätäs kirjojuorua (tradescantia zebrina)! Yhtenä päivänä sitten pyöräilin saksien ja muovipussin kera juorumättäälle ja leikkasin 40 pistokasta, jotka löysivät uuden kodin ensin ikkunalaudalta ja lopulta meidän etupihalta. Istutin pistokkaat vasta muutama kuukausi sitten ja ne näyttävät jo paljon paremmilta. Oletan, että puolen vuoden päästä koko alue on juorujen peitossa! Kuvia sitten.

Penkkiä voisi myös kutsua suomalaisten huonekasvien alueeksi, sillä istutin juorujen sekaan myös rönsyliljojen pistokkaita! Ajattelin, että ainakin toinen varmasti viihtyy. Tähän mennessä juorut voivat paremmin, mutta ehkä laitan kuitenkin istutan laitaan kokonaisen rivin rönsyliljaa.

Etupihan kukkapenkki, se auringosta nauttiva, alkaa näyttää aika kurjalta. Samettikukat vielä jaksavat loistaa, mutta kyllä nekin jo vetelevät viimeisiään. Ei mulla ole sydäntä leikata kukkivia kasveja matalaksi! Ihan oikeasssa yläkulmassa muuten näkyy se juorupenkki.

Samettikukkien takana oli ennen tsinniat, mutta revin ne lopulta pois kun alue näytti lähinnä tsinnioiden hautausmaalta. Maa oli kauheassa kunnossa, savista ja köyhää, joten kumosin kottikärryllisen kompostia päällimmäiseksi ja kuokalla käänsin koko alueen. Sitten päätin kokeilla jotain uutta ja kylvin "viherlannoitesadon". Tarkoituksena on kylvää köyhään maaperään palkokasveja, jotka pystyvät itse tuottamaan typpeä ja muutenkin parantavat maaperää. Sitten kun kasvit isoja ja vehreitä, penkki käännetään ja kasvit käytännössä haudataan maaperään luovuttamaan typpeä. Vihersatoja on vaikka kuinka monta, mutta minä valitsin mungpavun. Näitä on nyt penkki täynnä. Ei näytä kivalta, vielä, mutta käännän maan taas kuukauden päästä varmaan ja kylvän täyteen kukkia. Eli muutaman kuukauden päästä se on sitäkin hienompi!

Loppuun vielä yksittäisiä kohokohtia brisbanelaisen puutarhurin elämästä. Tässä on yksi natiiveista. Hassu ilotulituskasvi!

Takapihalla, kasvimaanvieressä, on kaksi isoa orkideaa. Niistä toinen jo kukki upein violetein kukin. Sitten muutaman kuukauden jälkeen tämä toinenkin aloitti. Sain melkein sydärin kun näin sen ensimmäisen kerran. Tämä on varmasti isoin, värikkäin orkidea mitä olen koskaan nähnyt. Kukkien läpimitta on kymmenen sentin paremmalla puolella.

Tämä veijari löytyi meidän lähiluomuruokapiirin laatikosta. Lieneekö markkinointikikka?

Persikkakeikaus

2011-04-10T12:10:00.000+10:00

Olen keikauskakkujen suuri ystävä. Tämä persikkakeikaus on nopea ja helppo tehdä, ja koristelukin hoituu itsestään. Tein kakun irtopohjavuokaan, jonka vuorasin leivinpaperilla. Mitä tahansa vuokaa käytätkin, pidä huolta ettei pohjasta pääse valumaan nesteitä läpi.

Persikkakeikaus

2 munaa
2,5dl fariinisokeria, tavallista sokeria tai sekoitus kumpaakin
2,5dl vehnäjauhoa
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljaesanssia
1 appelsiinin raastettu kuori
85g voita
1 tlk persikkasiivuja + mehu
(kourallinen marjoja)

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää munavaahtoon. Lisää vaniljaesanssi, appelsiini ja pehmeä (lähes sula) voi. Siivilöi persikoiden mehu (sokeriliemi) erilliseen astiaan, ja lisää kokoajan sekoittaen taikinaan kunnes koostumus tuntuu hyvältä (n. 1dl). Vuoraa 20-25cm kakkuvuoka leivinpaperilla ja lado persikansiivut pohjalle. Asettele nätisti jos teet kakkua vieraille. Tässä vaiheessa lisäsin spontaanisti reilun kourallisen pakastevadelmia persikansiivujen väliin, mutta kakun voi hyvin tehdä ilmankin. Kaada kakkutaikina päälle ja paista 180-asteisessa uunissa 30-45 minuuttia, tai kunnes testiveitseen ei enää tartu taikinaa. Jäähdytä ja keikauta!

Perhonen

2011-03-24T09:37:00.000+10:00

Näistä samettikukista on kyllä ollut hirveästi iloa - perhoset ja muut öttiäiset rakastavat niitä, ja kukinta jatkuu nyt ties kuinka monetta kuukautta. Hassusti sitä jääkin lapsuudesta päähän "mielipiteitä", jotka myöhemmin tajuaa ihan jonkun muun ajatuksiksi. Useimmiten ne ovat äitin kommentteja vuosien, vuosien takaa. Muunmuassa sellainen, että samettikukat on todella rumia. Vuosia minäkin sitten inhosin samettikukkia. Eräänä päivänä tajusin, ettei se ole mun mielipide ollenkaan. Sama koskee keltaisia kukkia. Äiti ei tykännyt, niin minäkään en tykännyt, kunnes tajusin eräänä päivänä oikeasti tykkääväni. Ei se ehkä ole mun lempiväri, mutta pieni määrä keltaista piristää kivasti.

Hauskintahan tässä on se, että äiti on voinut vain sen yhden viikon ajan vihata samettikukkia jostain tuntemattomasta syystä, mutta sen ääneen lausuminen on tarkoittanut Marikki 5-veelle sitä Yhtä Oikeaa Totuutta. Samettikukat on kamalia, aina ja iänkaikkisesti!

Ei äitillä varmaan enää ole mitään samettikukkia tai keltaista vastaan, eikä ole minullakaan.

Brownies

2011-03-19T23:35:00.000+10:00

Kuva ja ohje Smitten Kitchenistä

Browniesit ovat suklaaleivoksista ihanimpia - rapeita päältä, sisältä vielä tahmean pehmeitä ja täynnä suklaista ihanuutta. Paitsi että näihin brownieseihin ei tule ollenkaan suklaata, ainoastaan kaakaojauhetta! Kaikki suklaata useammin sulattelevat kotikokit ymmärtänevät, kuinka paljon pelkän kaakaojauheen käyttö helpottaa suklaaleivosten tekemistä. Maussa suklaattomuutta ei huomaa, lupaan! Smitten Kitchenin superkokki tarjoaa näitä nimellä Best Cocoa Brownies.

Tämä on lempireseptini muutamasta syystä. Koko taikinan voi tehdä yhdessä kulhossa, sekoitukseen riittää puulusikka, ja ainekset löytyvät useimmiten valmiiksi kaapista. Nämä browniesit konkretisoituvat ajatuksen tasolta tarjoiluvadille helposti alle tunnissa.

Parhaat Browniesit

140g voita

280g sokeria

80g kaakaojauhetta

1tl aitoa vaniljaesanssia

2 munaa

65g vehnäjauhoja

Lämmitä uuni 170 asteeseen. Laita kulhoon voi, sokeri ja kaakaojauhe ja kuumenna mikrossa välillä sekoittaen, kunnes taikina alkaa tuntua liian kuumalta koskettaa. Taikina näyttää tässä vaiheessa rumalta, mutta se muuttuu vielä nätimmäksi. Sotke mukaan vaniljaesanssi ja munat yksi kerrallaan vimmatusti vispaten. Lopulta kumoa sekaan vehnäjauhot ja vatkaa puulusikalla 40 kierrosta. Kumoa taikina n. 20x20cm-kokoiseen leivinpaperilla vuorattuun neliskulmaiseen vuokaan. Browniesit viihtyvät uunin lämmössä noin puolisen tuntia, mutta kokeile toki parinkymmenen minuutin kuluttua miten ne voivat. Browniesit tulevat uunista ulos kun testitikkuun jää vielä hippu taikinaa kiinni, joten älä anna paistua liikaa. Jäähdytä, leikkaa paloiksi ja nauti.

Kolme vuotta

2011-03-01T22:13:00.000+10:00

Uskomatonta mutta totta, meidän lomaromanssi täytti tänään kolme vuotta.

Merkkipäivän kunniaksi syötiin aamiaiseksi iso hedelmäsalaatti mangojugurtin kera ja käytiin salilla huhkimassa. Huomenna päästään taas purkamaan aggressioita brasilialaisen jujutsun merkeissä.

Osti Trent mulle ruokakaupasta kaksi kukkakimppua, kun alesta sai kolmella dollarilla kimpun tulppaaneita ja toisen krysanteemeja. Ettei me ihan epäromanttisia olla, kuiteskaan. En vaan tiedä mitä mieluummin tekisin vuosipäivän kunniaksi, kuin viettäisin aamun salilla ihanan aamiaisen jälkeen. Ja tärkeintä kai on, että se on ihan samaa mieltä.

Niinkun ystävämme Alice kuvaili, me ollaan samalla tavalla outoja.

Rannoilla

2011-02-12T15:54:00.001+10:00

Australiassa on tulvien jälkeen kesä jatkunut tavalliseen tapaan. Hirveän kuuma ja rannalle on päästävä. Brisbanen huonoin puoli kaupunkina on ettei sillä ole omaa rantaa. Pitää ottaa auto tai bussi alle ja matkustaa tunnin verran joko pohjoiseen tai etelään päästäkseen lomatunnelmaan. Tosin automatka kavereiden kanssa toimii hyvänä alustuksena mahtavaan kesäpäivään! Kokosin tähän 24 kuvaa viimeiseltä kolmelta viikonlopulta - ensin käytiin Kelseyn kanssa Noosassa, sitten isommalla porukalla Finglessä (NSW).

Ensin vähän tarinaa meidän viikonlopusta Kelseyn kanssa. Tuskastuin tyystin kaupunkielämään yhtenä perjantaina, ja soitin Kelseylle ennen kuin lähdin töihin, ja pyysin sitä järkkäämään viikonloppureissun jonnekin pois Brisbanesta! Sainkin muutaman tunnin kuluttua tekstiviestin, jossa ehdotettiin kahden päivän kanoottiretkeä Noosan kansallispuistoon. Kuulosti hyvältä!

Ei aikaakaan, kun löydettiin itsemme Brisbanen juna-asemalta rinkkojen kera. Tästä se alkaisi, seikkailuviikonloppu! Innosta piukeina kerrattiin reittiä ja aikatauluja - ilman autoa joutuu suunnittelemaan paljon tarkemmin matkantekoa. Ensin otettaisiin juna Brisbanesta Nambouriin (2h). Sieltä lähtisi heti junan tultua bussi Tewantiniin (1h), josta lähtee päivän ainut vesitaksi kanoottiretken alkupisteeseen juuri ennen puoltapäivää. Yhteensä melkein viisi tuntia matkustusta, mutta se ei meidän intoa hillinnyt. Sitten tehtiinkin ensimmäinen kohtalokas virhe - Kelsey joi ison kahvin junaa odotellessa. Heti kun istuttiin junaan, Kelsey alkoi valittaa pissahätää. Junassa ei ollut vessaa. Matka kestäisi kaksi tuntia! Miten tästäkin nyt selvittäisiin?

Kelseyn hädän syventyessä alettiin laskea juna-asemia ja minuutteja Nambouriin. Enää kymmenen asemaa... seitsemän... viisi... ja sitten pysähdyttiin. Keskelle metsää. Odottamaan tavarajunan ohitusta. Tässä vaiheessa Kelsey jo pohti alleen pissaamista, pulloon pissaamista tai rakon räjähtämistä ja piti käsiään jalkovälissä ylimääräisenä esteenä. Ja juna vain seisoi paikoillaan. Lopulta, kolme asemaa ja 10 minuuttia ennen määränpäätä Kelseyn oli pakko luovuttaa - Eudlan asemalla juostiin junasta ulos, minä rinkkojen kera ja Kelsey avaten jo housuja matkalla aidan taakse!

Siinä sitä sitten oltiin. Eudlassa. Tässä kyläntapaisessa oli yksi sekatavarakauppa, juna kulkee kerran kahdessa tunnissa ja bussi vain arkipäivisin. Paikallinen nuoriso tuijotti meitä epäuskoisina. Yritimme epätoivoisesti löytää keinon päästä Nambouriin, mutta yltiö-ystävällisistä Eudlalaisista ei ollut mitään apua. Lopulta saimme numeron taksioperaattorille, joka lähettäisi taksin Nambourista hakemaan meidät. Operaattori ei kuitenkaan osannut sanoa minkäänlaista aika-arviota ja ehdottomasti kielsi meitä kävelemästä Nambouria kohti, sillä taksi "can't hit a moving target".

Kun Kelsey neuvotteli taksiyhtiön kanssa, minä olin tienlaidassa peukku pystyssä aurinkoisimman hymyni kanssa. Ensimmäiset kolme autoa pyyhälsivät ohi pudistellen päätään, mutta neljäs pysähtyi ja kysyi minne meillä on matka. Huusin Kelseylle että nyt äkkiä kyytiin, mutta Kelsey olikin jo soittanut meidän kanootti-vuokraajalle, ja huusi takaisin ettei me mitään kanootteja saataisi sittenkään kun sää oli liian tuulinen! Sehän olikin oikeastaan hyvä, koska me oltiin jo myöhästytty Tewantinin bussista ja sitä seuraavasta (päivän ainoasta) vesitaksista.

No, pois Eudlasta meidän oli silti päästävä, joten hypättiin lava-auton kyytiin ja mentiin suunnitelmien mukaisesti Nambouriin. Automatkalla päätettiin jatkaa Nambourista bussilla Noosaan ja etsiä jotain tekemistä Sunshine Coastin lomaparatiisissa.

Noosa ei pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Ensin varattiin hostellista huone, sitten lähdettiin kaksois-kajakilla melomaan aaltoihin. Sää oli tosiaan erittäin tuulinen, eikä melomisesta oikein tullut mitään. Pari tuntia kului naurettavaan lyhyeen matkaan jokea ylös ja alas. No, tunti siitä kyllä kului uintihetkeen. Oli suorastaan taivaallista hypätä veteen meidän pitkän ja lähes epätodelliselta tuntuneen matkan jälkeen. Hymy hiipi huulille ihan varkain ja nautittiin veden virtauksesta iholla.

Illalliseksi syötiin pihviä ja pitsaa, juotiin vähän viiniä ja nukahdettiin hyvissä ajoin seuraavan päivän seikkailuista unelmoiden.

Noosa, päivä 2.
Ehdotuksestani soitettiin sunnuntai-aamuna Clip Clop -tilalle, joka järjestää ratsastusretkiä Noosan Weyba-järven ympäri (ja läpi). Lake Weyba on iso, mutta sitäkin matalampi järvi, joka ei missään vaiheessa ole metriä syvempi. Reissu oli muutenkin hauska, mutta kyllä parasta kuitenkin oli laukata sen matalan järven läpi ja kastua ihan läpimäräksi. Kelsey haki uutta vauhtia järvenpohjan kautta peräti kolmasti, kunnes lopulta laukkasi voitokkaasti loppumatkan.

Ratsastusreissun jälkeen käytiin nauttimassa tutussa Bistro C:ssä hyvin ansaitut kylmät juotavat. Siideri ja kiivi-cocktail putosivat nopeaan tahtiin, joten otettiin toisetkin.

Vaikka juomat oli kylmiä, lämpötilan hipoessa kolmeaviittä meille tuli istuskellessa tuskastuttavan kuuma. Onneksi Bistro C:stä on mereen vain n. 30 metriä.

Uimisen jälkeen oli kotiinpaluun aika. Tällä kertaa otettiin suora bussi Brisbaneen joka maksoi peräti $10 enemmän kuin julkiset, ja kotimatka kesti kaksi tuntia viiden sijaan.

Viime lauantaina sain sitten puhelun Kirkiltä, kysyen haluanko lähteä Uuteen Etelä-Walesiin (NSW) rantsupäivää viettämään. Tottakai! Monen mutkan kautta saatiin myös Kelsey ja Maddie mukaan, ja sen lisäksi mukaan tuli Alice, Andy, Kate, Craig, Daisy, Adam ja Lulu! Joskus, harvoin, kaikilla onkin vapaata samaan aikaan ja voi tehdä ex tempore matkan toiseen osavaltioon. Finglen rannalle on 1,5 tunnin automatka Brisbanesta, eli sen pidemmästä reissusta ei kuitenkaan ollut kyse. Ranta oli aivan uskomattoman kaunis, ja aallot mielettömän isoja. Myös koirat saivat temmeltää rannalla, ja niillä oli ainakin yhtä hauskaa kuin ihmisillä. Vietin vedessä tuntikausia, hyppien aalloissa ja juoden merivettä.

Illalla ostettiin sadalla dollarilla fish'n'chipsejä, mikä olikin passeli määrä 12 syöjälle, ja juotiin viiniä ja lopulta ajettiin kotiin puoliltaöin rättiväsyneenä. Täydellinen päivä.

ps. Trent ei kuvissa esiinny, koska oli sopivasti 2,5 viikon armeijakurssilla eikä osallistunut kummallekaan reissulle.

Australia-päivän liukumäki

2011-02-12T14:54:00.001+10:00

Australia-päivänä juhlittiin Kirkin kotona, jonka takapihalle oli rakennettu iso liukumäki. Minäkin laskin kahdesti, ensin puoli-pakotettuna ja sen jälkeen vetäen Kelseyn mukaani. Hauskaa oli!

Herkulliset alakarpit lättyset

2011-01-25T16:58:00.001+10:00

Trent lähti armeijaleirille viime perjantaina, ja leivänpuputtajan poissaollessa olen siirtynyt taas vähähiilariseen, eli alakarppiin ruokavalioon. Karppauksen suurin pullonkaula tuntuu olevan aamiainen - voileipä on niin nopea ja helppo tehdä. Pihviä aamiaiseksi? Tuskin. Onneksi minun aamuni ovat usein hitaita ja laiskoja, joten ehdin tehdä itselleni aamupalaksi hiilarittomia lettuja. Näitä ei sitten saa syödä hillon kanssa, vaan voin! Suomessa vähän erikoisempi lettupäällinen, mutta Australiassa voita sivellään niin letuille kuin muffinsseillekin. Tai jos haluaa oikein hifistellä, niin kermavaahto ja paloitellut mansikat kelpais kanssa lettujen kera. Nammmm.

Tämä ohje ei ole kaikkein herkullisin kokeilemistani karppi-letuista, mutta ehdottomasti helpoin. Ja kyllä näistä ihan oikeasti tulee hyviä.

Alakarpit letut

4 kananmunaa
125g tuorejuustoa
30g proteiinijauhetta (minulla makuna tupla-suklaa, mutta varmaan kaikki käy (varo ettei protskujauheessa oo hiilareita mukana!))
kanelia ja vaniljaesanssia maun mukaan
voita paistamiseen!

63g proteiinia, 68g rasvaa +paisto- ja päällisvoi, 9g hiilareita

Ainekset vaan tehosekottimella sekaisin. Tuorejuusto jää hieman paakkuiseksi, mutta se tasoittuu pannulla ihan tavallisen näköiseksi letuksi. Näissä ei ole vehnäjauhon tuomaa sitkoa, mikä meinaa ettei ihan hirveän suuria lettuja voi tehdä tai ne repeävät käännettäessä.

Annoksesta saattaa riittää kahdelle, mutta minä söin kyllä koko satsin ihan itseksein tänä aamuna. Sen avulla sainkin 24 tunnin kananmunasaldoksi kokonaiset kahdeksan! Ja näillä muuten jaksaa - söin letut aamuyhdeksältä, ja nyt kello on 17 ja alan kohta tehdä jotain lounas-tyyppistä ratkaisua. Vielä ei ole kova nälkä.

Korvapuustien ohje kuva kuvalta

2011-01-16T12:28:00.005+10:00

Tein vielä uudemman kerran korvapuusteja, ja ajattelin laittaa tänne kuvallisen ohjeen muillekin pullanhimoisille. Minä käytin leipäkonetta taikinan tekoon, mutta toki käsinkin voi vaivata.

Ensin ainekset:
2,5 dl täysmaitoa
75g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
8 dl vehnäjauhoja
2 tl kardemummaa
1 tl suolaa
2 tl kuivahiivaa

Rullausvaiheessa:
pehmyttä voita
fariinisokeria
kanelia

1. Vaivaa aineet joko käsin tai koneella, anna kohota. Mä luulin että mun kuivahiiva oli vanhaa, niin laitoin sitä vähän liikaa. Taikina ei kaksinkertaistunut - se kuusinkertaistui. Kumoa jauhotetulle pöydälle ja vaivaa hetki käsin. Jaa taikina kahteen osaan, ja toista kohdat 2-8 kummallakin taikinalla.

2. Kaulitse levyksi. Tässä kannattaa käyttää vähän jauhoja apuna. Paksuus riippuu ihan siitä, kuinka paksusta tykkää. Mä tykkään ohuista kerroksista joissa on paljon voita ja sokeria välissä... mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan. Levitä paljon voita taikinalle. Pehmeää voita.

3. Ripottele voin päälle sopiva määrä fariinisokeria.

4. Ja kanelia. Maun mukaan.

5. Rullaa kääryleeksi.

6. Unohdin ottaa tästä kuvan, mutta leikka v-muotoisia palasia, eli siksak-kuviolla, paloja kääryleestä. Nosta pellille kapea pää ylöspäin ja paina peukulla keskusta matalaksi. Peitä liinalla ja anna kohota 20-40 minuuttia.

7. Tässä näkyy kohonneet pullat menossa uuniin! Juuri ennen uunitusta voitele munalla ja ripottele raesokeria päälle.

8. Ota ihanuudet uunista ulos kun väri on omaan makuun täydellinen. Syö koko satsi ja voi pahoin.

Brisbanen tulvat

2011-01-16T11:59:00.000+10:00

Brisbane on tulvinut viimeisen viikon ajan. Tai oikeastaan koko Queensland on tulvinut, ja nyt tulvat ovat leviämässä koko itärannikolle. Australian mittasuhteita on vaikeaa ymmärtää Suomessa. Tässä näppärä, hieman väännelty kartta Euroopasta Australian sisällä. Ja kun sanon, että koko itärannikko tulvii, se tarkottaisi sunnilleen, että puoli Eurooppaa olisi tulvien vallassa.

Brisbane ei kärsinyt pahiten, mutta kyllä täälläkin vettä riitti. Osa meidän kaupunginosasta, West Endistä, jäi pahasti veden alle. Onneksi meidän talo on tarpeeksi korkealla, ja 24 tunnin sähkökatkosta lukuunottamatta selvisimme vahingoitta. Tässä muutama kuva meidän kulmilta:

Juomista ja syömistä

2011-01-07T22:26:00.000+10:00

Keskiviikkona työkaverini/lähin esimieheni (myöskin sattumalta entinen naapurini), saksalainen kokki, pyysi kaljalle West Endiin. Me tehdään töitä yhdessä viisi päivää viikossa suunnilleen metrin päässä toisistamme. Tämä kolmen viikon joululoma ilman yhtään keskustelua Robin kanssa on ollut ihan hassu! Nyt viimein päästiin istumaan alas ilojuoman kera, ja länkyttämään työjuttuja. Hauskinta Robissa on se, että se ei oo koskaan mihinkään tyytyväinen. Allaoleva kuva onkin erittäin tyypillinen, Rob selkeästi valittaa jostain jäytävästä pikkujutusta suurin käsielein. Pääsin myös maistamaan elämäni ensimmäistä bloody Marya, joka olikin ihan kuin tomaattikeittoa alkoholilla höystettynä. Selleriin en koskenut, tietenkään!

Seuraavana iltana olin kutsunut Amyn kyläilemään, ja sain kokata erinomaisen herkullista tofua. Aprikoosi-tofuwokki oli iloisen väristä, ja maultaan huippuhyvää. Just sopivan makeaa ja suolaista. Ja värikästä! En tiedä onko minulla yhtään tofusta nauttivaa lukijaa, mutta kuvien jälkeen löytyy ohje.

Aprikoosi-tofuwokki

300g kiinteää tofua kuutioina

1 sipuli lohkoina

1 punainen paprika viipaleina

kupillinen taittoherneitä paloina

2 tl raastettua inkivääriä

2 tl soijakastiketta

2 rkl öljyä

1 rkl kuivattua valkosipulia

100g aprikoosihilloa

2 rkl omenamehua

2 rkl maissijauhoa

Ruskista tofut pannulla tai wokissa. Lisää sipuli, paista pari minuuttia. Lisää paprika, paista pari minuuttia. Lisää herneet, paista vielä minuutti.

Sekoita inkivääri, soijakastike, öljy, valkosipuli ja aprikoosihillo kulhossa ja lisää pannulle. Sekoita. Anna muhia muutama minuutti.

Vispaa omenamehu ja maissijauho yhteen, ja lisää pannulle. Sekoittele kunnes kastike on sopivan paksuista ja tarjoile riisin kera.

Yliopistoon?

2011-01-06T22:05:00.000+10:00

Tänään ja eilen on jostain syystä mielessä pyörinyt lisäkoulutuksen hankkiminen. Mahdollinen syy on An Education, erinomainen elokuva menneistä ajoista ja naisten asemasta, jonka näin kaksi päivää sitten. Päähenkilössä näin paljon samoja ominaisuuksia kuin itsessäni, ja se pakotti miettimään josko siinä yliopistokoulutuksessa ois sittenkin jotain järkeä. Katsokaas, minä kokeilin jo opiskelijaelämää Helsingissä. Opiskelin yleistä kirjallisuustiedettä, ja vaikka hyväksymiskirjeen lukeminen lukeutuu elämäni onnellisimpien päivien joukkon, ja rakastin järjestötoimintaa, yliopistoliikuntaa ja kaikkia tapaamiani ihmisiä, itse kirjallisuustieteen opiskelu ei ollut kovin kivaa.

Kivaa? Onko opiskelun muka tarkoitus olla kivaa? Ammattia vartenhan sitä opiskellaan.

Nokun. Rakastin lukiota. Rakastan oppimista. Rakastan lukemista. Ja kirjoittamista. Halusin yliopisto-opiskelun olevan lukiolle sujuvaa jatkoa - sitä se ei ollut. Lukiossa opin laajasti monista itseäni kiinnostavista asioista ihkaoikeilta pedagogeilta, kaikkien alojen asiantuntijoilta, ja sain oppia uutta joka päivä. Yliopistossa vastavalmistuneet pitivät kirjallisuuspiirejä persialaisesta runoudesta. Mitäs vikaa siinä sitten on? No, minä olen sellainen oppija, että tarvitsen eteeni auktoriteetin. Tarvitsen ihmisen, jota arvostan, ja jolta voin kysyä kaikki mahdolliset asiaan liittyvät kysymykset. Jostain syystä itseäni kolme vuotta vanhempi vastavalmistunut, väitöskirjaansa aloitteleva kirjallisuustieteen maisteri ei vakuuttanut.

Lisäksi en usko että ihmisten kannattaa tehdä mitään pidemmän päälle epämiellyttävää saavuttaakseen vielä pidemmällä aikajaksolla potentiaalista mielihyvää. Elämä on liian lyhyt uhratakseni viidestä kymmeneen vuoteen tehden jotain, mitään, mistä en nauti. Etenkin jos tämä potentiaalinen hyöty tuskaisen taipaleen päässä on raha! Järjetöntä, sanon minä.

Olen viimeiset kolme vuotta aktiivisesti erkaantunut urakeskeisestä maailmankuvasta, jossa heti ensikättelyssä kysytään mitä toinen tekee ammatikseen ja sitten lokeroidaan sen perusteella menestyjiin ja luusereihin. Ehkäpä keskustelukumppanisi sanoo pikaisesti olevansa siivooja. Tai tarjoilija. Mitä hän ei kerro on että suurimman osan vuodesta hän matkustaa ympäri maailmaa auttaen orpoja eläin- ja ihmislapsia ja sukellellen koralliriutoilla. Uskon, että elämästä voi tehdä mielekästä myös ilman sanottavaa urakehitystä.

Toisaalta, rakastan oppimista, ja elämässä pitää tehdä asioita, joita rakastaa. Australian yliopistot vaikuttavat hyvin erilaisilta Suomen vastaaviin verrattuna. Intensiivisemmiltä, ja korkeampitasoisemmilta. Lisäksi haluan opiskella jotain hyvin erilaista kirjallisuustieteeseen verrattuna - jotain, mistä on ihan oikeaa tietoa, ja minkä opiskelusta on hyötyä. Tällä hetkellä mielessä pyörivät psychology ja nutrition. Etenkin psykologian kurssikuvaukset saavat minut innostumaan, vaikka kuuden vuoden opintoaika kuulostaakin hurjalta. Ravitsemustieteen kandin saisi kolmessa vuodessa, mutta se ois psykologiaan verrattuna aika diibadaaba-tutkinto. Haluaisin kuitenkin yhdistää ravitsemustieteen kursseja psykologian opintoihin ja kokeilla josko siitä yhdistelmästä löytyis vielä tuleva ammattikin.

Ehkäpä vuoden päästä olen taas opiskelija!

Kaksi kivaa päivää

2011-01-04T09:59:00.000+10:00

Viime päivien paras keksintö on ollut takaverannalle roudattu päiväpeti. Siinä on ihana lojua nyt kun kesä on todella alkanut, ja lämpötilat hipovat kolmeakymmentä. Eilen nukuin makoisat päiväunet samalla pedillä. Peti jäi ylimääräiseksi, kun meidän uusi kämppis Maddie muutti taloon ja toi oman vuoteensa mukanaan. Tarpeeton sänky laitettiin verannalle "varastoon", mutta tajuttiinkin heti että tää on hyvä juttu.

Sunnuntaina olin luvannut kokata Dianalle kahden ruokalajin lounaan. Kun hikoilin kesäkuumassa jo aamuyhdeksältä, päätin tehdä kaksi kylmää ruokaa. Löysin alkupalaksi mielenkiintoisen manteli-valkosipulikeiton (keitto koristellaan viinirypäleillä ja krutongeilla!), ja pääruuaksi hieman tylsän kanasalaatin. Diana toi viinin, ja lounas oli kiva (ja pitkä). Sain Dianalta myös synttäri- ja joululahjan - trooppisten olojen puutarhakirjan! Kiitos lahjasta.

Maanantaina helteinen sää vaan jatkui, ja päätettiin Jackin kanssa käydä South Bankissa uimassa. Muuten hyvä idea, mutta maanantai oli jostain minulle tuntemattomasta syystä yleinen vapaapäivä, joten South Bankissa oli aivan liikaa ihmisiä. Onneksi viereisestä baarista löytyi vapaa pöytä, ja lasillinen viiniä.

Etupihan zinniat eivät kuumuutta enää kestä, vaan lakastuvat hurjaa vauhtia.

Illalla oli kiva napsia ässäkeksejä, jotka oikeastaan tein Dianalle lahjaksi. Tosin aika ei riittänyt kahden ruokalajin JA keksien valmistamiseen ennen Dianan tuloa, joten teimme keksit yhdessä valmiiksi ruuan jälkeen.

Uuden vuoden ensimmäiset minuutit

2011-01-03T18:34:00.014+10:00

Eihän tästä pienenä tietenkään mitään näy, joten klikkailkaa isommaksi jos jaksatte. Kuva on meidän yöpiknikiltä, West Endin korkeimmalta huipulta. Kaupunki on ehkä kahden kilometrin päässä, ja näkymät olivat varsin hyvät. Kuten olivat ruuatkin. Lettuja, mansikoita, kirsikoita, brietä, taateleita ja omenia. Ja tietty vinkkua. Ja pehmoinen peitto, jonka alla oli mukavan lämmintä.

Kelseyn pipo ja hanskat

2011-01-02T18:01:00.000+10:00

Onnistuin tänä vuonna neulomaan peräti kaksi projektia valmiiksi joulua ajatellen. Ihana, ihana Kelsey lähtee pian Argentiinaan, joka onkin yllättävän kylmä maa. Halusin neuloa Kelseylle pipon ja lapaset lämmittämään päätä, käsiä ja mieltä!

Hanskat onnistuivat ihan hyvin, lopulta, mutta jouduin kumpaakin hanskaa vähän fiksailemaan. Johtui ehkäpä siitä, että vedin ohjeen ihan omasta päästä. Jostain syystä tällaisia yksinkertaisia palmikkolapasia ei paljoa neulota.

Pipoon sen sijaan olin enemmän kuin tyytyväinen, monimutkainen palmikointikin sujui ongelmitta! Toivottavasti lahjat olivat saajan mieleen, ja pääsevät ahkeraan käyttöön Argentiinassa.

Seuraavaksi neulelistalla on vikkelisukkien viimeistely (vain kärki puuttuu!), ja pöllöpaidan hihat. Sitä paitaa onkin tehty jo kohta kaksi vuotta.

Ainiin, ja Veikka Versipaanille lupasin neuloa sormettomat hanskat kuvien näppäilyyn. Ehkä ensi talveksi..?

Uudenvuoden Mooloolaba

2010-12-31T19:51:00.001+10:00

Uudenvuoden aattopäivä päätettiin meidän talossa viettää Sunshine Coastilla, ja se olikin mitä erinomaisin päätös.

Etupihan kukka. Odottelin lähtöä rannalle innosta piukeana.

Jack, minä ja Trent. Talon vakkarit.

Automatka kesti tunnin. Jotain piti kuvata, vaikka sitten liikennettä.

Mooloolaba! Viimein! Trent ja Jack.

Rantsulla oli myös hauskoja kivialtaita (rock pools).

Jännä on pinta kivialtaan.

Sit innostuin makroilemaan rantahiekkaa. Tai pieniä simpukoitahan nämä kaikki ovat.

Kun minä kuvasin, Trent lepuutti nurtsilla.

Ja lopuksi syötiin. Kuvassa Trentin katkarapusalaatti. Minä ja Jack syötiin pad thai, mutta oltiin niin nälkäisiä etten pystynyt ottamaan kuvaa ensin.

Nyt uudenvuoden viettoon! Mennään Trentin kanssa yö-piknikille katselemaan kaupungin ilotulituksia. Ensi vuonna nähdään!

Rakkautta ilmassa

2010-12-30T12:59:00.000+10:00

Aliens!

2010-12-30T09:00:00.000+10:00

Australiassa on täydellinen ilmasto keittiöpuutarhalle. Sen kun ripottelee siemeniä maahan, niin pian on tomaatit, kurkut, kesäkurpitsat, basilikat ja muut pystyssä. Australiassa on valitettavasti täydellinen ilmasto myös kaikenmaailman öttiäisille ja muille rosvoille, jotka ryöväävät kasveistani puolet. Täällä pitääkin kasvattaa 70-30-periaatteella - 70% luonnolle ja 30% Marikille.

Viimeaikojen riesa ovat olleet nämä heinäsirkkapoikaset, joita riittää tuhansittain. Kun basilikasta ei näy sirkkojan alta mitään, voi mielessään jo valmistautua istuttamaan uuden basilikan viikon päästä.

Kuvat on tietty otettu uudella pokkarilla, jonka makro on varsin riittävä mini-sirkkojen kuvaamiseen. Yritin ottaa kuvaa myös sinipeppuisesta ampparista, mutta se jäi varsin epätarkaksi. Ehkä huomenna!

Ja vielä ilouutinen - tänään ei sada. Aamulla pilkahti vähän aurinkokin. Varmaan eka sateeton päivä sitten syyskuun....

Suomi, vihaan sinua

2010-12-29T21:30:00.000+10:00

Olen asunut Australiassa kohta kolme vuotta. Monet suomalaisista ystävistä ovat jääneet, eikä keneltäkään tule enää postia - paitsi ystävistä parhaimmilta, velkojilta. Ensin Lähivakuutus, josta halusin kolmeksi kuukaudeksi matkavakuutuksen, uusi sopimukseni seuraavallekin vuodelle koska ilmeisesti olin automaattiseen uusimiseen suostunut, ja lähetti minulle laskuja kuukausikaupalla uhaten ulosotolla. Lopulta maksoin, ja heti perään irtisanoin. Sain suurimmaksi osaksi rahani takaisin, mutta paha mieli jäi. Lähivakuutus on kuitenkin vain yksi monista.

Pahin esimerkki taitaa olla Saunalahti, jolta tulee jatkuvasti useita päällekkäisiä laskuja, joista oikeaa laskua on usein 1e (liittymämaksu) ja loput (10-15e) on "viivästysmaksua". Äitini, jonka luokse laskut tulevat, vakuuttaa ettei mitään alkuperäistä laskua ole näkynytkään. Vihaksi pistää.

Halusin pitää vanhan puhelinnumeroni, ja mielellään muitakin siteitä kotimaahani, mutta idioottimaiset velkojat ovat varmistaneet, että katkaisen viimeisetkin siteet Suomeen. En halua olla yhdessäkään tietokannassa, en yhdenkään sopimuksen velvoittama, en halua mitään postia Suomesta enää. Pitäkää viivästysmaksunne, mutta tietäkää, että maksan ne vain että pääsisin eroon palveluistanne nopeammin.

Kuva pullasta - vai onko?

2010-12-29T20:00:00.000+10:00

Yllä on kuva korvapuustista. Kiva kuva, mutta vielä kivempaa on se, että pullan kuvaaminen, ja olemassaolo, olivat vielä muutama päivä sitten mahdottomuuksia. Mutta sitten sain ihanalta äidiltä lahjaksi leipäkoneen, joka osaa vaivata myös täydellisen pullataikinan, ja tänään ostin digipokkarin, jolla nappasin puustista kuvan!

Minut tuntevat saattavat tietääkin, että yksi monista, monista ongelmistani on paralysis by analysis, mikä on käytännössä impulsiivisen ihmisen vastakohta.

Jos vaikka haluaisin uuden digikameran, alkaisin etsiä täydellistä mallia. Lukisin vertailuja, hintatietoja, spekulaatioita uusista malleista. Kaikissa malleissa olisi jotain pielessä. Toisesta löytyy hyvä makro, mutta tarkennusajat on hitaampia kuin jollain toisella mallilla. Lopulta löydän hyvän kameran, parhaan, mutta se on liian kallis, ja olen kärsin niin pahasta informaatioähkystä etten halua enää mitään kameraa. Päättelen, että kyllä sen kameran hinta pian laskee. Suosittelen sitä kaikille ystävilleni, jotka myös ostavat kyseisen kameran. Itse vielä odottelen. Seuraavana vuonna yritän uudelleen, mutta hinta ei ole vieläkään laskenut, ja uusia mallejakin on tullut markkinoille ja niitäkin pitää vertailla. Ja taas vaihtuu vuosi. Hinta alkaa olla kohdallaan, mutta tekniikka onkin jo vanhaa ja valmistaja on julkaissut uuden, modernimman version. Sekin on kallis. Mutta tiedän sen olevan markkinoiden paras. Odottelen vielä vähän. Ei ole hyvä tehdä hätäisiä ostoksia. Ihan siis hypoteettisesti... Paralysis by analysis.

Lopulta tajuan, että olen vätystellyt digikameran ostamista yli neljä vuotta, ja nyt on alennusmyynnitkin käynnissä. Avaan paikallisen kameraliikkeen alekuvaston, valitsen ekalta sivulta ihan hyvältä vaikuttavan edullisen pelin ja lupaan tarkistaa korkeintaan kolme arviota Googlesta ennen ostopäätöstä. Muutaman tunnin kuluttua olen ihan hyvän digikameran ihan tyytyväinen omistaja.

Varmasti olisin löytänyt paremman kameran jos olisin vähän pidempään etsinyt, mutta se olisi väistämättä viivästyttänyt kameran ostamista vielä vuodella... Sitä paitsi analysointi-vaiheessa hankittu tietovarasto vakuutti minut, että sentään oikean merkin olin valinnut.

Kamerakseni valikoitui siis aika sattumanvaraisesti Panasonicin Lumix FH1. Se on musta, ja se ottaa kuvia, ja ne kuvat on ihan hyviä. Ja jos tarvitsen enemmän tehoja, ja säätöjä, voin aina napata Trentin järkkärin käyttöön.

Äitille vielä iso kiitos leipäkoneesta, sen tekemistä leivistä tulee varmasti vielä lisää kuvia ja reseptejä. Loppuun vielä täydellinen pullataikina leipäkoneelle, jos vaikka joku sellaista tarvitsee.

Korvapuustit leipäkoneessa

2,5 dl täysmaitoa
1 dl sokeria
1 kanamuna
75 g margariinia
8 dl vehnäjauhoja
2 tl kardemummaa
1 tl suolaa
2,5 tl kuivahiivaa

Lykkäse ainekset koneeseen ja laita taikinamoodiin.
Kaulitse valmis taikina levyksi, levitä päälle runsaasti voita, fariinisokeria ja kanelia.
Rullaa levy, leikkaa siksakki-paloiksi.
Asettele palat pellille kapea puoli ylöspäin ja paina peukulla keskelle kuoppa.
Voitele munalla ja ripottele raesokeria päälle.
Paista 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Lempiväri on sininen, ja vihreä, tai kummatkin

2010-12-29T18:48:00.002+10:00

2010 lähestyy loppuaan kovaa vauhtia, ja (kenties) sen kunniaksi tuli halu uudistaa blogia. Tässä siis hieman etuajassa upouusi Marsipaanila! Jospa 2011 bloggailu lisääntyisi taas. Mitään lupauksia en kyllä lähde tekemään.

En tiedä lukeeko kukaan enää edes blogeja niiden omilta sivuilta, kun RSS-syötteet on niin paljon kätevämpiä (Google Reader!), mutta jos tänne nyt joku eksyy, niin ainakin on nätti. Halusin jotain kevyttä ja kepeää uudeksi ilmeeksi. Meinasin päätyä kokonaan valkoiseen leiskaan, mutta heti kun näin tämän puutarhamallin, olin myyty. Lapsesta saakka luonnon värit ovat olleet lempivärini. Luonnonvihreä, oli se sitten uuden kasvun varovaista vaaleanvihreää tai voimakasta sateisen kuusimetsän vihreää, ja sininen, niin kuin järvi ja taivas. Yksinkertaisia, kauniita värejä.

Väreistä tärkein on kuitenkin se epäväri, valkoinen. Ilman tasapainottavaa valkoista ei mikään näyttäisi hyvältä.

Kookaburra

2010-12-29T11:58:00.002+10:00

Meidän pihapuuhun lennähti tänään kookaburra. Se oli niin söde, että otin pari kuvaa. Meidän pihalla olisi paljonkin kuvattavaa, mutta useimmat kuvauskohteet ovat liian nopeita, ja poissa jo siinä vaiheessa kun kamera on kädessä. Australiassa on niin paljon värikkäitä eläimiä - kirkuvanvärisiä papukaijoja, uskomattoman sinisiä perhosia, toisia perhosia, jotka eivät ole kovin värikkäitä, mutta pienen linnun kokoisia... Meidän ampiaisillakin on sini-musta raidoitus. :)

Kikhernekeitto

2010-11-01T17:15:00.002+10:00

Yllättävän syksyisenä kevätpäivänä, harmauden ja sateen keskellä, teki mieli lämmintä kasviskeittoa. Innokkeena toimi kaksi vuotta kaapin perukoilla pyörinyt kikhernetölkki, jonka olin jo mielessäni tuominnut säilykkeiden hautausmaalle. Onneksi löysin muutaman reseptin, jossa kikherneet soseutetaan osaksi kasviskeittoa, ja siitä se sitten lähti. Kaiken kukkuraksi keittoon sujahti ensimmäinen omalla maalla kasvanut kesäkurpitsa! Namia oli. Keitto on thai-tyyppinen, ainakin kun vähän käyttää mielikuvitusta.

Karrinen kikhernekeitto

1 peruna
1 jättiporkkana
2 sipulia
6 valkosipulinkynttä
1 kesäkurpitsa
1 tlk kikherneitä
4 dl kasvislientä
2-5 rkl punaista curry-tahnaa, maun mukaan
cayannepippuria
suolaa
1 tlk kookoskermaa
kourallinen korianterin lehtiä, tai jos niitä ei löydy niin persiljakin käy

Peittoa kattilan pohja mieleiselläsi rasvalla ja pilko kaikki kasvikset sen kokoisiksi, että ne kypsyvät vartissa pehmeiksi. Freesaa sipulit rasvassa ennen kuin lisäät kasvisliemen. Mausta listan mausteilla, ja muillakin jos haluat. Keittele kasvikset pehmeiksi. Lopulta lisää kaikki loputkin listan ainekset ja soseuta joko blenderissä tai sauvasekottimella. Nautitaan paahtoleivän kanssa, villapaita päällä.

Kaikki lähtee, kuka palaa?

2010-10-20T15:02:00.000+10:00

Lähtiessäni Suomesta lähes kolme vuotta sitten ajattelin tekeväni jotain erityistä. Nuori ihminen sitä vaan ottaa ja lähtee ja pakkaa laukkunsa ja löytää itsensä maailman toiselta puolelta. Kunpa olisin tiennyt silloin kuinka tavallista se on täällä, ja kuinka vaikeaa siihen on tottua.

Uusien ystävien hankkiminen on joillekin meistä haastavampaa kuin muille. Rehellisesti sanottuna en viihdy useimpien seurassa. Kyllähän sitä tulee vaikka kenen kanssa toimeen ainakin auttavasti, mutta että oikeasti nauttisi illasta istuen ja jutellen ihan kahdestaan, siihen vaaditaan varsin erityinen tyyppi. Olinkin hirmuisen iloinen aikoinaan, kun löysin Brisbanesta Jeremyn.

Jeremy oli kämppis ja fiksu ja hauska. Meistä tuli ystäviä. Tuhansien kilometrien päässä Suomesta olin löytänyt ystävän! Vuotta myöhemmin Jeremy lähti Yhdysvaltoihin töihin.

Ei se mitään - Jeremyn tyttöystävä Helen oli aivan yhtä ihana kuin Jeremykin. Hiljalleen ystävystyin Helenin kanssa. Ja kuinkas sitten kävikään? Vuosi Jeremyn lähdön jälkeen Helen lähti kanssa, toiselle puolelle Australiaa.

Helenin hyvä ystävä Liam osoittautui myös aivan mielettömäksi tyypiksi, ja ajattelin että meistä voisi tulla jopa parhaita ystäviä - Liamin löytää tätä nykyä Lontoosta.

Trentin paras ystävä, hurmaava Stuart asuu Taiwanissa ja tulee Brisbaneen vain käymään.

Hassunhauska Nick, tärkeä osa meidän kaveriporukkaa, muutti kanssa Lontooseen elokuussa.

Tänään sain tietää että pari kuukautta sitten palkkaamani personal trainer Alex on ottanut vastaan työpaikan Kanadassa ainakin kuudeksi kuukaudeksi. Uskokaa tai älkää, Alexista tuli parissa kuukaudessa jo hyvä kaveri, puolimatkassa ystäväksi.

Kivoin kaikista, Kelsey, on Brisbanessa alunperinkin vain lainassa. Alunperin Nevadasta kotoisin oleva typykkä on valloittanut maailmaa kaupunki kerrallaan jo vuosia. Kelseyn Facebook-seinä on täynnä ikävöijiä maailman joka kolkasta. Nyt se on vielä Brisbanessa, ja toivottavasti pysyykin kauan (mutta tuskinpa).

Tässä vaiheessa joku välkky voisi ehdottaa, että ehkä kyseessä ei ole sattuma. Ehkäpä omassa häilyvässä tilanteessa kaveeraan helpommin muiden eksyneiden lampaiden kanssa. Tokihan Brisbanessa olisi monta vankasti aloilleen asettunutta, mutta voiko niiden kanssa suunnitella jännittäviä matkoja ympäri maailmaa, ja ymmärtäiskö ne mun inhoa ja pelkoa oikean, vakituisen duunin hankkimista kohtaan? Häilyvien itsensä-etsiskelijöiden ystävyyden hinta on se, ettei ystävyyskään ole varmaa. Tai ehkä henkisellä tasolla onkin, mutta se ei paljoa auta jos paras ystävä on Etelä-Amerikan viidakossa.

Mikä siis avuksi? Ehkä mun pitää vaan löytää joku väylä uusien ystävien löytämiseen nopeammin. Lentokenttäbaarissa hengailu saattaisi auttaa? Ainakin voi optimistisesti ajatella, että aina joku näistä maailmalle kadonneista lampaista tulee myös takaisin.

Jeremyä, Heleniä, Liamia, Stuartia, Nickia, kohta Alexia ja joskus vielä Kelseyta kaivaten,

Marikki

Kuvaton munakoisomuhennos

2010-10-19T11:58:00.000+10:00

Ihanan Alicen ihana äiti teki meille hurjan hyvää munakoisomuhennosta melkein kaksi vuotta sitten, ja fiksuna tyttönä vaadin itselleni reseptin, joka on matkannut ruttuisella A4:lla talosta toiseen, useimmiten kadoksissa mutta aina välillä löytyen. Suursiivouksen yhteydessä päätin heittää ruttupaperin roskiin - mutta ensin pelastetaan resepti tänne.

Munakoisomuhennos

2 isoa munakoisoa
3 kuorittua tomaattia
2 isoa sipulia
60 g voita/öljyä
2cm inkivääriä, silputtuna
2 tl suolaa
2 tl curryjauhetta
1tl garam masalaa
1dl kuumaa vettä
2 rl tuoretta minttua silputtuna

1. Kuori ja siipaloi munakoisot. Anna itkeä tunnin. Leikkaa kuutioiksi.
2. Kuutioi tomaatit, silppua sipuli.
3. Kuumenna rasva pannussa, freesaa sipuli ja inkivääri. Lisää suola, curryjauhe ja garam masala. Sekoita. Lisää tomaatit ja munakoiso. Paista 5 minuuttia.
4. Lisää vesi ja jatka kypsentämistä 15-20 minuuttia miedolla lämmöllä.
5. Heitä mintut sekaan ja avot!

Ihanat sitruuna-vadelmamuffinit

2010-05-16T09:27:00.003+10:00

Nyt on muffiniresepti jota kannattaa kokeilla vaikka ois vähän avuttomampikin baakari. Ja näistä tulee aivan ihania! Just sopivasti sitruunaa taikinassa että sen haistaa ja vähän maistaakin, mutta vadelmat tietty varastavat shown. Ohje on lainattu uudesta lempi-kokkausblogistani, Smitten Kitchenistä.

Vadelmaiset sitruunamuffinit

12 muffinia

2,6 dl sokeria
4 tl hienoksi raastettua sitruunankuorta (n. kahdesta sitruunasta)
5 dl jauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
vajaa tl suolaa
120g huoneenlämpöistä, pehmoista voita
1 iso kananmuna
2.5 dl piimää
2 tl vaniljajauhetta
tarpeeksi vadelmia, joko tuoreena tai pakasteesta

Lämmitä uuni 185 asteeseen. Sekoita sitruunankuoriraasteen joukkoon pieni määrä sokeria (muutama ruokalusikallinen) ja muussaa kunnes sokeri on kostunutta. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola. Vatkaa erillisessä kulhossa voi ja sokeri keskenään tehosekoittimella kunnes massa on tasaista. Lisää yksitellen kananmuna, piimä, sitruunamassa ja vaniljajauhe. Sekoita jauhot mukaan. Jos taikina tuntuu tässä vaiheessa liian kuivalta, lisää piimää kunnes taikina on vaikuttaa hyvältä. Jaa muffinivuokiin (toimii parhaiten muffinipellin kanssa) ja painele jokaisen muffinin päälle runsaasti vadelmia. Paista 185 asteessa 20-40 minuuttia, tai kunnes sopivan kypsiä. Kyl te tiedätte.

Ruokasota

2010-01-14T23:59:00.000+10:00

Meidän kotona ruoka on edelleen kuuma puheenaihe. Jostain syystä Trent on hiljattain innostunut vegaanisesta ruokavaliosta ja minä taas vähähiilihydraattisesta kasvisruuasta. Toisin kuin ensinäkemältä ajattelisi, nämä ruokavaliot oikeasti mahdollisimman kaukana toisistaan! Siinä missä vähähiilihydraattinen kasvisruoka tarkoittaa paljon juustoa ja kananmunia, vegaanit luottavat riisin, pastaan, perunaan - kaikki kiellettyjä "alakarppauksessa" (low-carb).

Kumpikaan ei ota näitä dieettejä liian vakavasti (tänään illallinen haettiin KFC:stä), mutta ostimme kuitenkin Amazonista kummallekin oman raamatun:

Low-Carb Vegetarian kalpenee Veganomiconin rinnalla lähes joka suhteessa, mutta Celia Brooksin puolustukseksi on sanottava, ettei vege-alakarppaus-kirjoja ole montaa, ja hänen taitaa olla tällä hetkellä paras. Herra Atkins on onnistunut pelottelemaan kasvissyöjät kauas alakarppaajista pihviohjeillaan.

Kanteen on lykätty ihana brie-salaatti - näyttää herkulliselta ja varmaan onkin. Muita aluksi kokeiluun joutuvia ovat kukkakaalilaatikko (korvaa makaronilaatikon) ja halloumilla täytetyt paprikat. Aamupalaksi Cecilia suosittelee portobellon lakkia kananmunalla ja juustolla päällystettynä.

Veganomicon on lyhyesti sanottuna maailman paras vegaaninen keittokirja - ainakin Amazonin käyttäjien mielestä. Tuhti kirja täynnä herkullisia repseptejä.

Kirjoitan lisää kun reseptit pääsevät pannulle. Uusi elämä odottaa!

Minä virkkaan!

2010-01-11T22:34:00.000+10:00

Meidän uusi kämppis osaa virkata, joten päätin minäkin viimein opetella. Kelseyn ja YouTuben avulla homma lähti hyvin käyntiin. Huomenna yritän virkata dinosauruksen.

Asukas! Se olen minä!

2009-12-22T21:00:00.000+10:00

Tässäpä myöhäisiä uutisia: minusta tuli 19.11.2009 temporary resident. Pitkän ja uuvuttavan viisumitaistelun jälkeen kävin Trentin kanssa haastattelussa maahanmuuttovirastossa ja tunnin haastiksen jälkeen minulle myönnettiin väliaikainen oleskelulupa. Huh. Hakemus oli 110 sivua ja rahaakin paloi $3000, joten ihan huvikseen en kehota ketään tähän ryhtymään. Lisäksi olin tietenkin älyttömän stressaantunut viimeisen vuoden ajan kun pähkäilin tätä viisumiasiaa päivin ja öin, mietin että jos ne ei myönnäkään sitä vaan lähettää mut pois ja sit Trent jää tänne ja me ei enää koskaan nähdä toisiamme ja voi eiiiii...

Viimeisen kuukauden ajan olo onkin ollut ihan harvinaisen rentoutunut. On saanut panostaa kaikkeen ihan muuhun! Vaikka tietty ajatuksissa vielä pyörii sekin, että kahden vuoden päästä pitää hoitaa sama rumba uudelleen että saan pysyvän oleskeluluvan ja siitä vuoden päästä kansalaisuuden. SITTEN voin huokaista helpotuksesta.

Loppuun lisää ilouutisia: Trent tulee huomenna kotiin kolmen viikon vuorikiipeilymatkan jälkeen! Ihanaa. Hirveä ikävä.

Ihan loppuun kämppisuutisia: Meidän kamala hirveä kämppis Danny muutti pois ja tilalle tuli ensin Travis, joka joutuikin sitten muuttamaan heti pois, sitten ranskalainen reissupariskunta kahdeksi viikoksi ja heti tammikuun alusta tänne muuttaa yhdysvaltalainen pariskunta pysyvästi asumaan.

Ihan ihan loppuun ilouutisia: Meidän kanat rupesivat munimaan munia muutama viikko sitten! Joka päivä tuoreita munia, nam.

Helppo ja herkullinen kasvismoska

2009-12-17T13:59:00.000+10:00

Aina ei jaksa kokata jotain nättiä. Joskus sitä vaan priorisoi helppouden, terveellisyyden ja herkullisuuden ja tekee rumaa ruokaa. Itsesävelletty kasvismoska on kamalan näköistä, myönnän, mutta tätä on kiva syödä silloin kun ei ole vieraita kylässä.

Pohjana toimivat punaiset linssit, tofu, rogan josh -mausteseos ja pikanuudelit. Näiden lisäksi kasvismoskaan voi heittää mitä vaan minkä vois ajatella katoavan sekaan, kuten porkkanaa, perunaa, juureksia, kurpitsaa, tomaattia... Kuvaa en laita, koska sit kukaan ei kokkaisi tätä. Lopputulos on rusehtava, herkullinen mössö.

Ainiin, lue resepti ensin kerralla läpi, sillä olen jakanut valmistuksen kolmeen osaan, joista kaikki tehdään SAMAAN AIKAAN. Voit tietty tehdä eri aikaankin, mutta sit joku osa on aina kylmää ja valmistus kestää kauan. Jos kaiken hoitaa kerralla, aikaa kuluu jääkaapin oven aukaisusta ruokarukouksen lausumiseen korkeintaan 25 minuuttia. Tässä edellisen kierroksen resepti:

Marikin kasvismoska

3dl punaisia linssejä, huuhdeltuna
500g bataatteja ohueksi ja pieneksi pilkottuna
pari sipulia, pilkottuna nekin
Paprika, pilkottuna
kasvislientä
Purkki kookoskermaa
2-5 ruokalusikallista rogan joshia, tai kunnes maistuu hyvältä
paprikajauhetta
chilijauhetta
mustapippuria
suolaa

lisäksi paketillinen marinoitua, kiinteää tofua (extra firm, ei missään nimessä silken - voit lykätä tofun edellisenä iltana pakastimeen jos haluat erityisen napakan suutuntuman)
nuudelipussi

Heitä kaikki pohjan kiinteät ainekset mikronkestävään kulhoon, peitä vedellä tai kasvisliemellä ja mikrota 15-20 minuuttia, sekoita puolivälissä. Voit joutua mikrottamaan kauemminkin, tai sitten et - valmista on kun kaikki on pehmeää ja suhteellisen tekstuuritonta. Sekoita mukaan kookoskerma ja rogan josh (tai muu, kiva intialainen mausteseos) ja mausta sopivaksi. Heitä mikroon vielä muutamaksi minuutiksi.

Heti mikrotuksen alettua kaada pannulle reippaasti ruokaöljyä (itse käytin maapähkinäöljyä) ja kuumenna. Paloittele marinoitu tofu suupaloiksi ja heitä pannulle tirisemään.

Heti tofun päästyä pannulle murenna kuivat nuudelit kulhoon ja kaada kiehuvaa vettä päälle. Voit käyttää mausteseoksen jos tykkäät MSG:stä. Peitä lautasella ja jätä pehmentymään.

Sitten pitääkin enää koota palapelin palaset. Aloitetaan loppupäästä ja edetään alkua kohti. Nuudeleiden pehmennettyä (n. 5 minuuttia) lisää nuudelit pannulle ruskistetun, herkulliseksi paistuneen tofun seuraksi. Nuudelit imevät itseensä kaiken ihanan öljyn ja marinadin eikä mitään mene hukkaan. Kääntele nuudeleita pannulla muutaman kerran. Huomhuom! Jos nuudelit lilluivat vedessä, kaada keitinvedestä mukaan vain sen verran etteivät nuudelit pala pohjaan.

Kasvismoskan linssimassaa on enemmän kuin nuudeleita ja tofua, joten yhdistä sopivassa suhteessa ja laita loput jääkaappiin. Mössö toimii erinomaisena levitteenä leivän päälle.

Nyt lautaselta pitäisi löytyä öljyisiä nuudeleita, rapsakkaa tofua ja pehmeää linssimössöä. Herkuttele, äläkä näytä kuvia kellekään.

Riikinkukkobolero

2009-09-20T13:03:00.004+10:00

Tämä bolero on ollut valmis jo reilun kuukauden, mutta en saanut sitä kuvattua kuin vasta nyt. Kiva bolero! Käytän sitä mahdollisimman usein ja muistan aina mainita että ite tein. Omakehu paras kehu.

Tiistaina on jännä päivä, kun menen ekaa kertaa paikallisen Stitch'n'Bitchin tapaamiseen. Siellä on tarkoitus neuloa ja juoruilla porukalla. Uusien ihmisten tapaaminen on pelottavaa, mutta päätin että minun täytyy laajentaa kaveripiiriäni, joten nyt mennään sitten tapaamaan pelottavia uusia ihmisiä. Seuraavaksi puikoille hyppää pöllöpaita!

Noosa

2009-09-02T17:57:00.002+10:00

Viime keskiviikkona oli pitkän työputken keskellä vapaapäivä! Innosta puhkuen teimme suunnitelmia lähteä maailmalle. Brisbanesta pohjoiseen löytyy kaunis Noosa, lomailijoiden suosima rantaparatiisi. Lisäksi siellä on yksi Kaakkois-Queenslandin parhaimmista ravintoloista, jonka halusin käydä testaamassa. Lounaamme alkoi lomatunnelmissa - minullle mango daiqiri ja Trentille ranskalainen cocktail.

Ravintolamme Bistro C on aivan rannassa. Ihanaa!

Minä tilasin algerialaista ankkaa polentan, pinaatin ja viikunasurvoksen kera. Herkkua-namnam. Piti ihan sulkea silmät makustellakseen. Ankka oli mehevää ja maukasta.

Trentin lohi näytti mulle liikaa kesäkeitolta, mutta Trent tykkäsi!

Jälkiruoka kruunasi paketin: viikuna-pudding pekaanipähkinäjäätelöllä, karamellikastikkeella ja paahdetuilla pekaanipähkinöillä. Jälkiruoka oli makeaa, pehmeää, rapeaa, kylmää, kuumaa, ihanaa. Saatiin kahdestaan just syötyä ton verran.

Ravintolasta oli ehkä 100m Noosan uimarannalle (vaikka rantaviivaa piisaa kaikkialla, vain osa on valvottua uimarantaa). Vesi oli mukavan viileää ja vesileikit virvoittivat ruokakoomasta.

Iltapäiväauringossa oli kiva poseerata aallonmurtajalla ranta ja meri taustalla.

Päivä oli tosi kiva, ja jatkui ihan yhtä kivasti kaverin synttäri-illallisella hyvässä italialaisessa ravintolassa, jossa ahdoin itseeni kokonaisen pizzan prosciuttolla ja sienillä ja mozzarellalla kuorrutettuna. Että oli herkkua, sekin. Ja kavereita oli kiva tavata! Illalla sitä vaipui uneen kovin kylläisenä ja onnellisena.

Kesä on tulossa!

2009-08-23T23:33:00.003+10:00

Brisbanen lyhyt talvi alkaa nyt olla takana, ja patteri lähtee kohta huoneesta. Tänään oli +28, huomenna yli +30. Öisin on sentään vielä viileää. Kesällä sekin muuttuu. Kevät on tuonut paljon kosteutta ilmaan, ja sitä tuntuu hyvältä hengittää. Maailma on taas pullollaan tuoksuja.

Talvisin päivät on parasta aikaa. Kesäisin illat ja yöt on ihanimpiä. Tiedättehän - tropiikin lauhkeat, kosteat yöt. Pimeää ja miellyttävää.

Eilen illalla lähtiessäni työpaikaltani en tuntenut ilmaa laisinkaan. Se oli täydellisen lämpöistä. Ajelin kotiin ikkuna auki ja suu hymyssä.

Anni saa kohta vauvan!

2009-08-04T22:11:00.004+10:00

Annin laskettu aika on elokuun 8. päivä. Apua! Jännittää ja ilostuttaa kovasti. Tänään oli saapunut mun neulepaketti perille, joten voin viimein julkaista kuvat blogissakin. Neuloin villatakin ja mustikkapipon samasta sinisestä ja lisäksi villapöksyt vihreämmästä sävystä, mutta niistä ei ole hyvää kuvaa joten jäävät pimentoon.

Rex

2009-07-17T11:18:00.001+10:00

Aattelin täälläkin ilmoittaa, että ensimmäinen hoitokoira Rex on tullut taloon, ja siitä löytyy kuvia ja vähän tekstiäkin The Foster Petistä.

Ravelry

2009-07-12T22:32:00.002+10:00

Vanha tuttu neuleinto puski taas päälle. Se iskee aina 3-6kk välein ja pakottaa haalimaan lankaa ja jonkun projektin. Sopivasti vanha ystäväni Anni on viimeisillään raskaana, joten tuntui hyvältä idealta neuloa tulevalle vauvalle jotain. Silloin aloin selata internetin ihmemaailmaa hyviä ohjeita varten. Useammin kerran tie päättyi sellaiselle sivustolle kuin Ravelry, joka vaati kirjautumisen. No, olen rekisteröitynyt jo muutamallekin käsityösivustolle, enkä ajatellut sen olevan vaivan arvoista. Lopulta uhrauduin täyttämään nimi- ja osoitetiedot oikeisiin kenttiin, ja voi vitsi miten hyvä idea se olikin. Ravelrylla on tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia käyttäjiä, jotka neulovat aktiivisesti kaikenlaista. Mikä parempaa, samat ihmiset lähettävät ohjeita ja kaavoja neulomiinsa vaatteisiin, ja sitten muut käyttäjät neulovat niitä myös ja lähettävät kuvansa palveluun. Ohjeita on myös tuhansia. Olen ihan pyörällä päästäni. Kävin katselemassa erilaisia vauvaohjeita, ja päädyinkin valitsemaan jotain helppoa aluksi.

Neuloin supernopeasti sen valmiiksi ennätysajassa, alusta loppuun viidessä päivässä, mutta en vielä paljasta MITÄ. Haluan ensin lähettää sen Annille Suomeen ettei mee ylläri pilalle. Sen voin sanoa, että väri on kaunis mustikansininen (vaikka vauvan sukupuolta ei oo tiedossa).

Nyt aloin sitten neuloa rättiä, kun niitä tekee kaikki ja kuulemma hyviäkin ovat. Lankakauppaan ehdittyäni alan sitten neuloa vielä jotain muuta vaaville.

Työmatkoista ja lähikaupoista

2009-06-27T16:19:00.002+10:00

Työmatka sujuvat yhä pyöräillen, ja matka-aikakin on lyhentynyt 55/43 minuuttiin. Toivottavasti positiivinen alamäki jatkuu. Palkan olen käyttänyt erilaisiin pyörätarvikkeisiin. Nyt on jo kaksi pyöräilyasuakin, lycraa ja jerseyta. Tyhmältähän ne näyttää, mutta ajomukavuus on huippuluokkaa. Lisäksi tilasin levyjarrut v-jarrujen tilalle ja huipputehokkaat valot. Niitä odotellaan vielä.

Autottomana olen alkanut kävellä kauppaan. Minun onnekseni lähin kauppa kaikista on Mrs Flannerysin luomukauppa. Kieltämättä kalliimpi kuin reilun kilometrin päässä oleva Coles, mutta kaikki on luomua eikä tartte yhtään niin pitkälle. Trent ei tykkää käydä siellä, kun kaikki on sen mielestä ylihintaista. Ymmärrän tuskaa, Trent kun on ns. tukkuostaja. Se käy ostamassa monen viikon ruuat kerralla, jolloin ruuan korkeamman hinnankin tietty huomaa helpommin. Olen kuitenkin yrittänyt epätoivoisesti taistella autolla ruokakaupassa käymistä vastaan. Niinpä omat (pienet, repulla kannettavat) ostokseni teen aina lähiluomukaupassa. Eikä sekään mitenkään holtittoman kallis ole, päinvastoin. Luomuruuaksi hinnat ovat hyvinkin kohtuulliset, mutta jos sille ei osaa antaa arvoa niin minkäs sille voi.

Eniten tietty harmittaa, että olen tottunut Colesin laajoihin valikoimiin. Kun samasta kaupasta saa ruuan lisäksi paistinpannut ja vuodevaatteet niin ärsyttää, kun luomukaupasta ei löydy edes linssejä tai kaakaojauhetta. Eikä se meidän Coles ole lähelläkään kotimaan Prismojen kokoa, jossa joutuu talsimaan tuntikaupalla päästäkseen osastolta toiselle, vaan tavarat on saatu erinomaisen pieneen tilaan: laaja valikoima kätevässä koossa.

Aivoille varmaan tekee hyvää, ettei kaupasta saa kaikkia aineita mitä reseptiin kuuluu. Reseptien muuttaminen lennossa on aina piristävää.

Öinen Brisbane, uusinta

2009-06-11T10:19:00.003+10:00

Ärsytti niin kovasti se, etten saanut hyvää yökuvaa Brisbanesta, että lähdin seuraavana päivänä liikenteeseen Trentin jättikameran ja tripodin kanssa. Kun pyöräilen töistä kotiin, näkymä on suunnilleen tällainen:

Canon EOS40D, F5.6, ISO200 ja suljinaika tasan sekunnin.
Kuu valotettu erikseen.

Työmatka pyöräillen, katso kuvat!

2009-06-09T20:38:00.025+10:00

Olen pyöräillyt nyt reilun viikon ajan kotoa suoraan uudelle työpaikalleni Mt Coot-Than huipulle. Olin aluksi kauhuissani koko ajatuksesta. Ettäkö pyöräilisin vuorelle ja takaisin joka aamu, sehän on tunnin matka ja hirvee ylämäki! Arvatkaas, siitä tuli nopeasti koko työpäivän kohokohta niin aamuisin kuin iltaisinkin. Ilman sitä koko päivä on pöhkö! Rakastan pyörämatkaani. Se on kaunis, rauhallinen ja haastava.

Pyörämatka on siis 14 kilometriä suuntaansa. Ajoaika on vuorenhuipulle tasan tunnin ja kotiin hurauttaa 45 minuutissa. Menomatka on muutamaa lyhyttä poikkeusta lukuunottamatta pelkkää ylämäkeä. Ensimmäiset 9 kilometriä on loivaa nousua, jonka jälkeiset 5 km noustaan vuorta ylös reippaassa kulmassa. Kotimatka onkin sitten pelkkää laskettelua, ei meinaa saada edes hikeä pintaan. Tässä kuvaraportti minun aamuistani ja illoistani.

Aamu alkaa tietenkin oman kodin edestä. Ensin mäkeä alas, sitten ylös. Highgate Hill on erittäin mäkistä aluetta.

Laura Streetin huipulta on kiva laskea eka alamäki kaupunkia kohti. Vasemmalla näkyvät aidasta roikkuvat laventelipensaat ovat ihastuttavia.

Alamäen jälkeen törmää lopulta South Bankin puistoalueisiin ja jokeen. Nätimpää aluetta on vaikeaa kuvitella.

Joen rannassa kulkee ihana pyörä- ja kävelytie. Vähän joutuu väistelemään, mutta tämäkin osa sujuu sutjakasti. Jokivarresta alkaa hidas nousu vuorelle. Taustalla näkyy Victoria Bridge, jonka ylitän.

Victoria Bridgen toiselta puolelta alkaa pyöräilijöiden tyyssija, Bicentennial Bikeway. Tänne ei autot pääse!

Bikewayn alku kulkee moottoritien alla.

Bikewaylla on muuten nyt tietyöt käynnissä (sitä levennetään entisestään), joten pyöräilijät kulkevat osan matkasta sinisessä putkessa. Putken kummassakin päässä on vartija STOP-merkin kanssa. Vain yhteen suuntaan pääsee kerrallaan.

Pyörätie kulkee tosiaan joenvartta pitkin. Kuvassa näkyvä silta on William Jolly Bridge, jota pitkin ajoin ennen töihin.

Kerta vielä: joenvartta on kiva pyöräillä, etenkin kun on ihan oma tie!

Loikkasin suoraan tylsän Sylvan Roadin ohi. Se lähtee joenrannasta ja päätyy tähän puistoon. Sylvan Road näyttää ihan vaan tieltä. Tosin siinä on leveät pyöräkaistat, mikä on kiva. Puistossa on ihania puita.

Puiston viertä menee kolme kaistaa: yksi autoille, yksi kävelijöille ja yksi pyöräilijöille. Öiseen aikaan pyörätien laidoissa kimaltavat pienet ajorataopasteet, ettei vaan aja tieltä ulos.

Tämä kevyen liikenteen ylikulku helpottaa meikän työmatkaa ihan jumalattomasti, koska muuten ainut vaihtoehto olisi ajaa tolla kuusikaistaisella motarilla pieni pätkä ennen kuin kääntyy Mt Coot-Tha Roadille. Ylikulku valmistui vasta muutama kuukausi sitten, joten hyvä ajoitus!

Mt Coot-Thalla on myös kaupungin kasvitieteellinen puutarha, jonka ohi ajaessa näkee väläyksen trooppisesta talosta ja lummelammesta.

Tästä se oikea ylämäki sitten alkaa. Se ei oo jyrkkä, mutta se on sitäkin pidempi. Vaihdan vaihteen alimmalle mahdolliselle ja nopeus taantuu 7 kilometriin tunnissa, mikä on todella reipas kävelyvauhti.

Näkymä taaksepäin näyttää jo huomattavaa nousua, vaikka tässä on edetty vasta ensimmäisen kilometrin verran.

Ei ehkä näytä paljolta, mutta tämä on matkani korkein kohta! 4 kilometrin uurastuksen jälkeen tiedän, että viimeiset 800 metriä saa viilettää melko vapaasti alamäkeä. Ihana tunne!

Ja mikäs se sieltä pilkottaa, ellei Channel 9. Pääsinpäs perille.

Jos pyörän voi köyttää mihin vain, se kannattaa kiinnittää asianmukaisesti opastettuun pylvääseen. Sen jälkeen kipitän uurastamaan seitsemäksi tunniksi pieneen koppiin kahden kollegan kanssa. Vitsit on tyhmiä ja meno vallatonta. Sillä aikaa aurinko laskee. Kotiin lähden iltaseitsemältä, jolloin kuu on jo korkealla.

Ilman jalustaa on vaikeaa saada hyvää yökuvaa, eikä Mt Coot-Than huipulta sellaista saanutkaan. Mutta ehkä ymmärrätte miten kivaa on ajaa vuorta alas jalokivinä hehkuvaa kaupunkia kohti. Taivaalla loimottaa jättimäinen kuu! Vasemmalla näkyvä värikäs kohouma on CBD eli keskusta. Me asutaan siitä vähän vasemmalle.

Jokivarsi on, jos mahdollista, vieläkin ihastuttavampi kotimatkalla. Eikä tartte polkea paljoakaan, kun matka taittuu alavirtaan.

Brisbanessa osataan valaista kaikki mahdollinen hienosti. Victoria Bridge loistaa valkoisena ja Kasino värittää itsensä punaiseksi. Se onkin matkan viimeinen hieno näkymä. Nyt on jäljellä enää lyhyt rullaus ylämäkeä kotiin.

Nyt ehkä ymmärrätte paremmin, mitä tuohon 14 kilometriin sisältyy. Tämä on maailman kivoin pyörämatka, enkä keksi mitään parempaa uudesta työstäni. Päihittää autossa istumisen ruuhka-aikaan, vai mitä?

Hasbeensit tarjolla

2009-05-31T17:47:00.002+10:00

Kemikaalicocktailin ihanan ekologinen Noora on järjestänyt arvonnan: kiperään kysymykseen oikein vastanneiden kesken arvotaan punaiset puukengät kokoa 38! Kipittäkäähän äkkiä kantamaan kortenne kekoon.

Linkki.

Ensimmäinen työviikko ohi

2009-05-30T12:04:00.002+10:00

Uusi työni Channel Ninen tekstittäjänä alkoi maanantaina. Tein perinteisen työviikon, maanantaista perjantaihin, kahdeksan tuntia päivässä. Pyöräilin joka aamu Amyn luo, ja sitten Amy ajoi meidät töihin. Lämmittelyä ennen ensi viikon koitosta, jolloin pyöräilen kotoa suoraan töihin vuorenhuipulle!

Täysien työpäivien ja työmatkapyöräilyn lisäksi viikkoon kuului Jeremy, joka lähtee maanantaina takaisin Kaliforniaan. Päädyimme juhlimaan Jeremyn kotivisiittiä useampanakin iltana. Vatsa kiitti herkullisesti intialaisesta ruuasta ja heti seuraavana iltana loistavasta japanilaisesta. Japanilaisessa Sakurassa söimme ison lautasen sashimia, lautasellisen avocado-lohirullia, pienemmän lautasen raakaa härkää ja lopulta herkullisia paikallisia hummeriotuksia. Voittaja oli ehdottomasti raaka härkä, joka oli käsittämättömän tuoretta ja hyvää. Tai ei se ollut ihan kokonaan raakaa, se oli kevyesti päältä paistettu mutta 80% raakaa. Hassua miten raa'aksi jäänyt ruoka on ihan kuvottavaa, etenkin kala, mutta sitten kun ateria on alunperinkin tarkoitus nauttia kypsentämättömänä, se on herkullista.

Uusi työ maistuu hyvin. Pidän työtahdista, joka vaihtelee aaltoliikkeenä laiskottelusta hirveään hektisyyteen riippuen siitä, miten aikaisin toimittajat saavat käsikset kirjoitettua. Yleensä puoli tuntia ennen uutislähetystä on kamala tohotus päällä, kun puolet toimittajasta jättävät juttujensa valmistelun viimetinkaan.

Kiinnostavinta työssä on tietty uutiset, ja niiden kanssa työskentely päivittäin. Jokainen päivä on eri, koska on aina uudet uutiset käsillä. Työni on lähinnä editoimista, oikeinkirjoituksen tarkistusta ja hienoa fiilausta. Ja sit pitää painella enteriä kun haluaa tekstitysten menevän ruutuun! Musta on vieläkin jännää, että kun tekstitys pamahtaa ruudulle, niin jossain päin Brisbanea on ihminen, joka on juuri painanut enteriä.

Työkavereita naurattaa kun en tunne ketään australialaisia 'julkkiksia'. Heti ekana päivänä Bruce avasi mulle oven. Sanoin kiitos ja kävelin sisään. Amy kysyi myöhemmin, tiesinkö kuka se oli. En tietenkään. Ilmeisesti herra oli paikallinen Arvi Lind.

Opin viikossa jo tärkeimmät asiat, mutta paljon on vielä parannettavaa. Amy muokkaa ja jäsentelee tekstin ruudulle nopeammin kuin minä ehdin edes lukea sitä. Lisäksi joudun jatkuvasti kyselemään kuinka jotkut peri-australialaiset termit kirjoitetaan. Yhdyssanojen kanssa on jatkuvasti ongelmia, englannissa kun ne eivät näytä noudattavan mitään järkeviä sääntöjä.

Tänään nautin ensimmäisestä vapaapäivästä ja kauniista ilmasta. Sääthän ovat nyt Australiassa ihanan suomalaisen kesäsään tasolla: päivisin noin 22 astetta ja mukavan aurinkoista tai puolipilvistä, öisin lämpötila laskee 13:een, mutta sekin on vielä ihan sopiva pyöräilylämpötila. Viime viikolla tosin satoi ihan hillittömästi. "Hillittömästi" tarkoittaa, että osa kaupungista tulvi ihan kunnolla ja padot, joiden on vuosia odotettu nousevan 40 prosentista 50 prosenttiin, pompsahtivat viikossa 25% täydemmiksi, ja ovat nyt terveellä 75% täyttöasteella. Enää ei tarvitse säästää vettä. :)

Porttiprojekti saa huomenna jatkoa, kun saan lainaan sähkökäyttöisen porakoneen enkä ole enää kelvottomien akkuporakoneiden varassa. Joskus vielä niitä koiriakin, sitten!

Amyn uudet kissat ja trampoliinikuvaukset

2009-05-12T18:27:00.019+10:00

Sunnuntai olikin jännittävä päivä! Ystäväni Amy oli jo pidemmän aikaa suunnitellut kissojen ottamista, ja minä olin heti varannut paikan ostosreissulle. Viime sunnuntaina kummallakin oli sopivasti aikaa, joten ajoimme jännittyneinä paikalliselle eläintalolle. Siellä meitä odotti kymmenet uutta kotia etsivät kissat ja koirat. Etenkin koiria kävi sääli. Ohi kävellessä jokaisen häntä alkoi heilua ja katse oli anova: Vie minut kotiin! No, koirien aitaus ei ole vielä valmis joten koirat saivat jäädä tarhalle. Kissoille tarhaelämä sopi paremmin. Suurin osa kateista nukkui välittämättä paljoakaan ohi kävelevistä ihmisistä.

Amy oli alunperin hieman huolissaan, josko sopivaa ei löydykään. Se ei ollut ongelma. Oikeat kissat loistivat esille massasta kuin kirkkaat tähdet yötaivaalla. Kermanvaalea siamilainen Penelope (2 v) ja kilpikonnaväritteinen Violet (4 kk) olivat täydellinen pari. Kummatkin olivat hellyydenkipeitä kehruukoneita ja todella kauniita. Kissat pääsivät kuljetuslaatikkoon ja sunnuntain kunniaksi ikiomaan kotiin! Tytöt maukuivat protestina koko automatkan ajan, vaikkakin Pennyn mau'unta on ehkä enemmän raakuntaa. Raasu ei osaa kunnolla maukua. Otin kissoista ensikuvatkin ja palkaksi sain loput juustot perjantailta ja lasin punkkua.

Violet oli ehdoton lempparini kaikista tarhan kissoista. Nimesin kissan salaa Marikki Junioriksi.

Hyvää viiniä, mutta sulle ei tarjoilla.

Penelopella on nätti nassu

Penelope ja sen pitkä häntä

Kissat tulivat alusta lähtien yllättävän hyvin toimeen, mutta tietenkin vähän piti väijyä.

Kissojen löydyttyä lähdimme Trentin kanssa moikkaamaan Trentin veljen perhettä. Käynti ei ollut pyyteetöön: minusta idea studiovaloista ja perheen jättitrampoliinista oli lyömätön! Join hieman viiniä, nautin salaattia ja kanaa, juttelin, rapsutin, kuvasin ja pompin. Kivaa oli. Illalla oli hyvä käydä väsyneenä nukkumaan.

Valot olivat oikeasti hurjan kirkkaat.

Trent temppuili omaan tapaansa, tässä sivuvoltti

Munkin piti päästä pomppimaan, etenkin kun melkein jokaisella Huippiksen tuotantokaudella on jossain vaiheessa pompittu trampalla

Huikauhee.

Jihuuuuu!

Benjo

Työhaastattelun tulos ja juustoviini-ilta

2009-05-10T11:51:00.005+10:00

Lähdin lammascurryillasta jo yhdentoista maissa kotiin päästäkseni pänttäämään lisää koettani varten. Eikun siis työhaastattelua... Iltapuhteiksi opettelin vielä kaikki Australian osavaltioiden pääministerit (8 kpl) ja hallituksen tärkeimmät ministerit. Tutkailin vielä kerran hankalia kielioppikommelluksia ja päätin, että hyvin se menee.

Aamulla hermostutti, ajelin kaupungin toiselle puolelle hyvissä ajoin ja odottelin autossa melkein kymmenen minuuttia ennen kuin marssin sisään. Kaikki meni suunnilleen niin kuin Amy oli kertonut: haastatteluosuus on lähes olematon. Minut lähinnä istutettiin pöydän ääreen ja annettiin kolme nippua papereita.

Ensimmäinen nippu oli editoitava teksti, josta minun piti poimia kaikki virheet ja korjata ne. Aikaa annettiin 20 minuuttia. Sain sen juuri tehtyä ennen kuin teksti tultiin keräämään pois. Tämän kanssa kävi klassisesti, ja tuijottaessani sanoja tarpeeksi kauan en lopulta enää erottanut oikeaa vasemmasta. En rehellisesti sanoen osannut enää arvioida kuinka hyvin tai huonosti olin tekstiä korjaillut, joten kun kuulin tehneeni erittäin hyvää työtä, vastaus oli yllättynyt: "Ai teinkö?"

Seuraava nippu oli kammoksumani yleistietotesti: monta sivua kysymyksiä politiikasta, urheilusta, maantiedosta ja kulttuurista. Myös tämän osion suorittamiseen oli varattu 20 minuuttia. Useampi kysymys jäi ärsyttämään kun en saanut vastausta millään päähäni, vaikka sen tiesinkin. Esimerkiksi: "Missä maassa on Darfur?" Siinä sitten istuin ja kävin läpi niitä kysymyksiä, vastailin helppoihin ja yritin arpoa urheilukysymyksiin vastauksia. Yksi kysymys oli: "Kuka on Virginin omistaja?" Jälleen kerran tiesin vastauksen, se oli aivan kielenpäällä. Päätin lujasti, että tämän minä muistan. Aluksi mielessä ei ollut mitään muuta kuin kirjaimet R ja O. Haeskelin nimiä ja hymisin hiljaa. Ross? Jossain vaiheessa mieleen pomppasi lisäksi B ja A, ja hain vielä innokkaammin: Brass? Bronze? Niin lähellä, mutta niin kaukana. Juuri kun huomasin ajan olevan loppu, nimi pompsahti lopulta päähäni: Richard Branson! Sain itselleni ainakin hyvän mielen.

Viimeisen paperi oli lyhyt visa hämäävistä sanoista. Vaihtoehdoista piti valita käyttääkö sanaa their/there/they're, its/it's jne. Paikalliset tekee näissä eniten virheitä, etenkin sanojen then/than kanssa. Viimeksi New York Timesissa joku neropatti oli sotkenut ne keskenään.

Saatuani hyväksyvän arvosanan editoinnista ja tietotesteistä pääsin viimeiseen osioon eli kirjoitusnopeuden testaukseen. Sekin meni ihan mukavasti, tosin näppäimistö oli vanhanmallinen pöytäkoneen näppis, joten ihan huippunopeuksiin ei päästy.

Sen jälkeen haastattelijani olikin erinomaisen tyytyväinen, ja sanoi lähettävänsä minulle työvuorolistat joskus ensi viikon aikana. Lisäksi pääsisin ystäväni Amyn koulutettavaksi kahdeksi viikoksi! Hymyilytti.

Kotona minua odotti Trent studiovalojen kanssa! Armeija oli palkannut sen ottamaan ryhmävalokuvia lauantaina, joten se oli vuokrannut studiovalot koko viikonlopuksi. Viritimme äkkiä valot ja aloimme näpsiä kuvia. Ylin kuva on yksi varmaan 50 naamakuvasta. Alla taas meidän talomme asukkaat: apinamies Trent, hassu Marikki ja vähän toisella tavalla hassu Kirk.

Kuvien jälkeen pakkasimme valot autoon ja lähdimme Amyn ja Nickin luokse nauttimaan juuston ja viinin illasta! Neljä pulloa viiniä ja neljä eri juustoa lähti mukaan meidän talolta ja liittyi muiden tuomien juustojen ja viinien joukkoon. Muutaman viinilasillisen jälkeen olikin kiva alkaa ottaa kaverikuvia ihan tosissaan. Alla hyppii (vasemmalta oikealle) Kirk, Nicola, Amy, Helen (näkyy taustalla) ja minä. Loput illan kuvat voi käydä vaklaamassa Trentin Smugmug-valokuvasivulta.

Työhaastattelu ja uusien asioiden opettelu

2009-05-07T17:42:00.006+10:00

Sain työhaastattelun huomiseksi. Kaikista maailman töistä se on vieläpä kielenkorjausta, englanniksi! Täällä on joskus vaikeaa muistaa, että vaikka puheenparsi ei aina ole natiivilla tasolla, niin kielioppi ja sanojen oikeinkirjoitus ylittää paikallisten taidot helposti. Huomenna minun tulee läpäistä kolmiosainen testi, jossa koetellaan editointia, kirjoitusnopeutta ja yleissivistystä. Sitä varten olen lukenut paljon australialaisia sanomalehtiä ja ottanut selvää viimeisistä kieliopin kysymyksistä.

Äsken koin onnistumisen riemua, kun viimein opin käyttämään oikeaoppisesti verbejä lay ja lie. Nämä siis kummatkin siinä merkityksessä, joka ei tarkoita valehtelua. Ongelma oli vielä kinkkisempi kuin luulin, joten ei ihme etten ollut ihan selvillä vesillä.

Lie on käytössä silloin, kun subjektiivi tekee jotain ilman suoraa objektiivia: I lie down on a sofa. Lay taas on käytössä silloin, kun subjektiivi tekee jotain objektiiville: I lay the book down next to a sofa. Tähän asti ois ollut vielä helppoa, mutta kummallakin on vielä omat menneet aikamuodot, jotka sekoittuvat keskenään! Seuraavaksi mukava esimerkkilause kolmessa aikamuodossa.

Preesens: I lie down on the sofa and I lay down the book beside me.
Imperfekti: Yesterday I lay down on the sofa and laid down the book beside me.
Perfekti: In the last few weeks I have often lain down on the sofa and laid down the book beside me.

Ei ole helppoa minullakaan! Tällaisia täällä opetellaan. Nyt on kyllä kiva olo, kun kaikki epäselvyys on kaikonnut. Ja onko tälle muistisääntöä? Mun keino on se, että verbi lie tarkoittaa myös valehtelua. Ihmiset valehtelevat (kirjat myös, mutta harvemmin juuri minulle), joten lie pätee sohvalla makoilevaan ihmiseen.

Huomenna voin kertoa miten työhaastattelu meni. Tänään mennään vielä syömään lammascurrya Adamin luokse. Tein suklaakukan ihan sitä varten, ja Amy tekee anzac-keksejä. Lisäksi näen Helenin ensimmäistä kertaa kuukausiin, koska hän on palannut Perthistä sukuloimasta.

Kiva päivä, kerta kaikkiaan.

Mitä olette mieltä?

2009-05-04T10:06:00.002+10:00

Haluaisittekos, että julkaisen The Foster Petin postaukset myös täällä Marsipaanissa, muiden juttujen lomassa, vai että ne pidetään erikseen omassa blogissaan? Tein sivuun pienen kyselyn, johon voi napsaista oman vastauksensa tai jättää mielipiteensä kommenttilootaan.